tiistai 17. kesäkuuta 2014

Arvostelu: In the Kings Name III: The Last Mission

Tein tästä elokuvasta jo videoarvostelun, jonkä näkee täältä, mutta arvostelussa oli joitakin pieniä ja isompia juttuja, jotka jäivät huomioimatta ja haluan nyt kertoa vähän syvemmin näistä ongelmista elokuvassa.

In the Kings Name III: The Last Mission


Tuot.vuosi: 2014
Ohjaaja: Uwe Boll
Tuottaja: Dan Clarke
Pääosissa: Dominic Purcell, Ralitsa Paskaleva, Daria Simenova
Kuvaus: Mathias Neumann
Leikkaus: Zhivko Chakarov
Musiikki: Maarten Buning

Ensinnäki aloitetaan siitä, että tämän elokuvan DVD:n kansi valehtelee. Emme ikinä näe tuota panssaria päähenkilömme päällä emmekä ikinä koe taistelua hevosten päällä. Mutta aloitetaan kunnolla siitä, mistä tässä on kyse. Tämän elokuvan ohjaaja on pahamaineinen Uwe Boll, Saksalainen elokuvaohjaaja, joka on tunnettu siitä, että hän suoranaisesti varastaa elokuvien rahoituksen. Hän käytti aikanaan hyväkseen Saksan valtion elokuvasijoitusten verovähennyksiä. Tarkoittaen sitä, että ihan sama, vaikka elokuva floppaisi teattereissa ja kotimarkkinoilla, sijottajat saavat kaiken takaisin verovähennyksenä. Laki muuttui 2005 mutta silti hän saa jotenkin rahoitettua elokuvansa. Ja tuloksena näistä verovähennksistä meille on jäänyt sellaisia klassikoita, kuin Bloodrayne, Alone in the Dark, House of the Dead ja In the Kings Name, sekä In the Kings Name II ja tietysti tällä hetkellä arvostelussa oleva In the Kings Name III. Hänen sanotaan olevan uusi Ed Wood ja aikamme huonoin elokuvaohjaaja. Enkä ihmettele, sillä hänen elokuvansa ovat suurimmaksi osaksi aivan kamalaa katsottavaa. Kaikkine juoniaukkoineen, huonosti kirjoitettuine hahmoine ja juonineen ja kaiken kaikkiaan ihmisten suspension lykkäämisen väärinkäytön takia jokainen elokuva on todella kivuliasta käydä läpi. Tämä elokuva ei ollut poikkeus. Ei missään nimessä.

Aloitetaampa siitä, että elokuvamme päähenkilönä on Dominic Purcell, joka näyttelee Hazen Kanea, palkkamurhaajaa, joka elokuvan alussa on hoitamassa keikkaa. Elokuvan alku vaikuttaa lupaavalta, kun näemme Hazenin miettivän elämäänsä (vaikka tämä hoidetaankin paikalla, jossa Hazen on murhannut ihmisen ja räplännyt paikkoja ilman hanskoja). Elokuvan alun murha piti olla hänen viimeinen työnsä, mutta hänen työnantajansa huijaa hänet vielä kerran yhdelle keikalle. Hänen kuuluisi kaapata kaksi yläluokkaista tyttöä ja pitää heitä kontissa, kunnes heitä tullaan hakemaan. Elokuva vaikuttaa siltä, että se voisi jopa toimia, mutta kun Hazen kaappaa tytöt ja nappaa toisen kaulakorun, joka muistuttaa hänen tatuointiaan, avautuu portaali hänen viereensä ja hän imeytyy keskiajalle.
Ja tämä on elokuvan yksi suurimmista ongelmista. Koko tämä alkuosio ei mitenkään liity muuhun osaa elokuvaa, sillä missään vaiheessa Hazenin ollessa keskiajalla hän ei opi mitään uutta tai saa kokemusta, joka auttaisi häntä elämään elämäänsä. Kaikki, mitä hän tekee tässä keskiaikaisessa maassa liittyy hänen tatuointiinsa ja siihen, kuinka hän vapauttaa koko kansan sisällissodasta. Miksi kirjoittaa alkukohtaukseen minkäännäköistä syvää, draamapohjaista palkkamurhaajan vapautumistarinaa, jos ette aio loppuelokuvan fantasia -ja toimintatyylisen kerronnan aikana opettaa häntä vapautumaan.
Eli Hazen on tatuointinsa ansiosta ihmisille jonkinnäköinen vapahtaja, jonka tarkoitus on päättää maassa vellova sisällissota, jonka osapuolina ovat kuninkaan veli, joka on murhannut kuninkaan ja kaapannut vallan ja kuninkaan kaksi tytärtä, jotka sotivat setäänsä vastaan. Mutta missään vaiheessa emme näe mitenkään, miten sota vaikuttaa keneenkään muuhun tässä maassa. Puhuin tästä videollakin ja painotin sitä, että mitä jos Peter Jackson olisi jättänyt näyttämästä Taru Sormusten Herrasta -elokuvissa sen, miten Rohan, Gondor, Kontu ja haltiat kärsivät vallitsevasta tilasta? Tunteakseen sen, kuinka sota on pahasta ja lopetettava, katsoja tarvitsee kontrastia. Osapuolien sotilaat ovat kaksi perspektiiviä ja kolmas perspektiivi on kaikista tärkein: viattomien osapuoli. Että voimme nähdä kaiken pahan kokonaan, meidän on nähtävä se, kuinka se vaikuttaa siviileihin. Tämä elokuva jättää näyttämättä kaiken tämän ja tuloksena on laiha tarina, joka ei jaksa kiinnostaa ketään.
Kaiken lisäksi elokuvan tekninen toteutus jättää toivomisen varaa, sillä kuvaus ja leikkaus on vain silmiä rasittava sekasotku. Kuvaus on aina liian heiluvaa ja useissa toimintakohtauksissa toiminnan näkeminen on äärimmäisen vaikeaa, sillä kuva vatkaa ja leikkaantuu sekasotkuisesti toiseen heiluvaan kuvaan. Ei siinä, että toimintakohtauksissa olisi muutenkaan mitään katsomisen arvoista, sillä koreografia näihin kohtauksiin on suurinpiirtein yhtä taidokasta, kuin Kapteeni Kirkin taistelu Gornia vastaan (jos ei tiedä, mistä puhutaan, katsoppa tästä). Visuaaliset efektit muodostuvat pääasiallisesti lohikäärmeestä, joka on aivan hirveää toteutusta ollakseen alkuvuodesta 2014 ilmestynyt elokuva. Kerron tästä lohikäärmeestä paremmin arvostelussa, jossa on myös visuaalisesti stimuloivaa ärsykettä, jolloin saa jonkinnäköisen idean tämän elokuvan visuaalisesta kyvystä.
Eli siis lopputuloksena meillä on heikko sisällissotajuoni, jossa hahmot eivät opi mitään matkansa aikana, tehden heidän panoksestaan elokuvaan turhaa (erityisesti päähenkilö), jota saattelee heikko tekninen toteutus ja yhdet kaikkien aikojen huonoimmista visuaalisista efekteistä aikaansa nähden. Oli tuskaa katsoa tämä elokuva ja toivon, että kenenkään muun ei tarvitsisi kärsiä näiden läpi.

Lopputulos: * (Dominic Purcellin näyttely oli okei. Ainoa asia, mikä oli Okei tässä elokuvassa)

Videoarvostelu:

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Viva la eläimet! - KimSjopi arvostelee - Animal Farm





Tästä sit uutta arvostelua menemään. Kyllä tässä tulee tehtyä myös jotakin kirjoitettua arvoseluakin, älkää pelätkö

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Linkataanpa uudemmat videoarvostelut tännepäin

Juu, tässä kolmen viikon aikana tuli tehtyä kaksi elokuva-arvostelua ihan videolle. Pyrin pitämään tahdin video per viikko -tyylisesti, mutta kuvauksissa menee usein kaikki voimat eikä sitä aina jaksa. Mutta tässä kaksi uusinta arvostelua: