tiistai 19. helmikuuta 2013

Movie Monday: Pitäisköhän tää kokea kirjana?

Monet elokuvat eivät ole tuulesta temmattuja vaan perustuvat kirjoihin, hyviin tai huonoihin sellaisiin. Mikä on sinulle sellainen suosikkielokuva, joka pisti sinut lukemaan alkuperäisen tarinan?

Pakko sanoa, että tämä on helppo.
Normaalisti ihmiset vastaavat tähän kysymykseen: "Taru sormusten herrasta" ja "Harry Potter", mutta minä kusen vastatuuleen ja sanon:

Miehet, jotka vihaavat naisia (Män som hatar kvinnor) (2009)

En ala puhumaan siitä, kuinka elokuvat ovat aina alempiarvoisia, kuin kirjat, mutta sanon sen, että miltei jokainen kohtaus, joka on kirjassa, on myös elokuvassa. Niin mahtava on Stieg Larssonin Lasiavain -palkitun dekkaritrilogian ensimmäisen osan elokuvapotentiaali.
Stieg Larssonilla on tietty tyyli, joka voi olla vain, jos kirjailija on myös toimittaja. Miehet, jotka vihaavat naisia on kantaanottava ja täynnä sinne tänne ripoteltuja faktoja ja tämä täydentää katselukokemusta.



Suosittelen lukemaan.

Moar movies!

Tässä on ollut hieman hiljaista viime aikoina, joten ajattelin, että nyt on tullut ostettua niin paljon kaikkia kivoja leffoja, että pakkohan niitä on päivittää tänne:


Tässä koko kasa, mitä on tullut kahden viikon aikana ostettua. Kuten näette, siinä on melkein laidasta laitaan. En ihmettele, jos joku ei pysty lukemaan tuota tekstiä surkean kameran takia, niin tässä on yksitellen kaikki:


E.T. myydään anttilassa neljällä eurolla, joten se lähti samantien mukaan.


Sama juttu Terminaattorin kanssa.


Tämä oli leffadivarissa yhdeksällä eurolla. Hieno pahvikansi ja teksti kohokirjaimin. Ja todellakin, hintaa vaivaiset 9 €, joten pakko se oli ostaa.


En tiedä teistä, mutta itse pidän näistä paperikantisista DVD-koteloista. Niissä on jotain tiettyä nostalgista paukkua minulle, joten se oli yksi syy ostaa Hohto itselleen.


En ole niin Die Hard -keräilijä, että ostaisin vain suomalaisia tai englantilaisia kansia, joten tämä on ruotsiksi. Kaikkihan tunnistavat elokuvan Airplane tai kuten suomessa se tunnetaan nimellä "Hei me lennetään!"


Tämäkin oli vihdoin pakko hommata itselleen. Sinänsä ihan kelpo pätkä, mutta sen tahtiin ei voi pelata Stephen King -juomapeliä.


Oikeastaan tämän olen ostanut jo aika kauan aikaa sitten. Siis kyseessähän on elokuvahistorian klassikko, Kuin surmaisi satakielen, joka on aivan uskomattoman kaunis elokuva. Jälleen, kansi on ruotsiksi, mutta se ei haittaa elokuvanautintoa minulta.


Tämä oli Porin Gamestoressa ystävänpäivä-alessa 10€, joten... Arvasitte, mukaan lähti. Tämä ja Hei me lennetään! -olivat yhteensä 14 € samasta paikasta ostettuna, joten ei paha diili.

Musiikin luomaa: Parhaat TV-tunnarit 1970 -luku

Okei, pienen viiveen jälkeen siirrymme vihdoin 60-luvulta 70-luvulle. 60-luvun lopun hippiliike ja rockmusiikin, sekä uusien tuulien aika koitti myös jokaisen perheen omaan ruututöllöttimeen. 70-luku oli aivan erillainen verrattuna kymmenen vuotta aikaisempaan televisiotarjontaan, sillä siinä, missä 60-luvun tv-ohjelmia pystyi luonnehtimaan sanoilla: "Naiivi" ja "perheystävällinen", niin 70-luku alkoi viemään tarjontaa enemmän aikuisille, mutta oli silti myös sarjoja, jotka sopivat lapsille.


Parhaat 1970-luvun televisiotunnarit!

M*A*S*H (1972 - 1983)


Pakko myöntää, että M*A*S*H on sarja, jota en ole ikinä päässyt katsomaan, mutta sen musiikki on jotain hienoa kuunneltavaa. Huomaa, että ER (Teho-osasto) on saanut joitakin vaikutteita tästä musiikista. Tämä tunnusmusiikki kuvastaa hyvin 70-luvun alun synkkää tunnelmaa Vietnamin sodan päätyttyä. Sitten se muistuttaa, että elämä ei ole ihan niin huonoa, kuin luulisi ja että jokaisella pilvellä on hopeareunus.
Yksi asia minua ihmetyttää... Tunnari on näin synkkä, mutta silti sarja on komedia. Hmm...

Happy Days (1974 - 1984)



Kuka ei olisi joskus kuullut onnen päivien tunnusmusiikkia aikoinaan? Tunnusmusiikki on iloinen ja 50-luvun tyylinen. Juuri sellainen, jota on ilo katsoa ja saa hyvälle tuulelle jokaisella katselukerralla.
Itselleni tämä sarja tuli tutuksi sitä kautta, että kun kävin ala-astetta, tätä sarjaa näytettiin uusintoina YLE TV2:sella ja jaksot tulivat aina sopivasti kotiin päästyäni ja vaikka olisi ollut kuinka huono päivä, niin Onnen päivät sai aina iloiselle päälle.

Muppet Show (1976 - 1981)


Muppetit olivat juuri niitä, joita katsoit/katsoin aina, kun pystyi. Kaikenkirjava kerho kaikenkarvaisia hahmoja, olivat ne sitten suloisia, hauskoja tai muuten vain älyttömiä. Muppetit tiesivät, mikä iskisi lasten ja vähän vanhempien sisimpään.

Dukes of Hazard (1979 - 1985)


Jos totta puhutaan, niin en ikinä katsonut Dukes of Hazardia. Sitä ei joko tullut Suomen televisiosta ikinä sopivina aikoina, tai sitten en ole ikinä jaksanut katsoa sitä muualta. Mutta se ei tarkoita, ettei tunnusmusiikki voisi olla mahtava. Rauhallinen kantritunnelma vain nostattaa tunnelmaa siitä, että tämä voisi oikeasti olla puhdas etelävaltiolainen punaniskasarja.

Bewitched (1964 - (1972)


Tämän olisi ehkä pitänyt olla edellisessä osiossa, mutta "the hell with it", suomessa tätä kuitenkin näytettiin 70-luvulla. Bewitched on suomeksi tunnettu ehkä paremmin nimellä "Vaimoni on noita" ja se olikin hieno tuore idea aikoinaan. Mitä jos eläisi noidan kanssa, eikä itse tietäisi sitä. Ja idean hienosta toteutuksesta kertoo se, että sarja pyöri 8 vuotta. 8 VUOTTA! 

Charlie's Angels (1976 - 1981)


Charlien enkelit on ehkä 70 -luvun ikimuistoisin sarja. Se kuvasti hyvin tuon ajan tunnelmaa ja ihmisten ajattelutapoja. Siksi tämä konsepti ei ehkä toiminutkaan elokuvissa kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Mutta Charlien enkelit olivat superhitti 70-luvulla, eikä siitä pääse yli, eikä ympäri. Ja jokainen poika, joka on katsonut tätä sarjaa sillon, kun sitä on esitetty, on varmasti "tutustunut itseensä" kuunnellessaan tunnusmusiikkia ja katsellessaan Farah Fawcettia.

Ja tähän päättyy matkamme 1970-luvulle. Psykää taajuuksilla, sillä hyvin pian on luvassa paljon odotettu 80-luku!