tiistai 17. kesäkuuta 2014

Arvostelu: In the Kings Name III: The Last Mission

Tein tästä elokuvasta jo videoarvostelun, jonkä näkee täältä, mutta arvostelussa oli joitakin pieniä ja isompia juttuja, jotka jäivät huomioimatta ja haluan nyt kertoa vähän syvemmin näistä ongelmista elokuvassa.

In the Kings Name III: The Last Mission


Tuot.vuosi: 2014
Ohjaaja: Uwe Boll
Tuottaja: Dan Clarke
Pääosissa: Dominic Purcell, Ralitsa Paskaleva, Daria Simenova
Kuvaus: Mathias Neumann
Leikkaus: Zhivko Chakarov
Musiikki: Maarten Buning

Ensinnäki aloitetaan siitä, että tämän elokuvan DVD:n kansi valehtelee. Emme ikinä näe tuota panssaria päähenkilömme päällä emmekä ikinä koe taistelua hevosten päällä. Mutta aloitetaan kunnolla siitä, mistä tässä on kyse. Tämän elokuvan ohjaaja on pahamaineinen Uwe Boll, Saksalainen elokuvaohjaaja, joka on tunnettu siitä, että hän suoranaisesti varastaa elokuvien rahoituksen. Hän käytti aikanaan hyväkseen Saksan valtion elokuvasijoitusten verovähennyksiä. Tarkoittaen sitä, että ihan sama, vaikka elokuva floppaisi teattereissa ja kotimarkkinoilla, sijottajat saavat kaiken takaisin verovähennyksenä. Laki muuttui 2005 mutta silti hän saa jotenkin rahoitettua elokuvansa. Ja tuloksena näistä verovähennksistä meille on jäänyt sellaisia klassikoita, kuin Bloodrayne, Alone in the Dark, House of the Dead ja In the Kings Name, sekä In the Kings Name II ja tietysti tällä hetkellä arvostelussa oleva In the Kings Name III. Hänen sanotaan olevan uusi Ed Wood ja aikamme huonoin elokuvaohjaaja. Enkä ihmettele, sillä hänen elokuvansa ovat suurimmaksi osaksi aivan kamalaa katsottavaa. Kaikkine juoniaukkoineen, huonosti kirjoitettuine hahmoine ja juonineen ja kaiken kaikkiaan ihmisten suspension lykkäämisen väärinkäytön takia jokainen elokuva on todella kivuliasta käydä läpi. Tämä elokuva ei ollut poikkeus. Ei missään nimessä.

Aloitetaampa siitä, että elokuvamme päähenkilönä on Dominic Purcell, joka näyttelee Hazen Kanea, palkkamurhaajaa, joka elokuvan alussa on hoitamassa keikkaa. Elokuvan alku vaikuttaa lupaavalta, kun näemme Hazenin miettivän elämäänsä (vaikka tämä hoidetaankin paikalla, jossa Hazen on murhannut ihmisen ja räplännyt paikkoja ilman hanskoja). Elokuvan alun murha piti olla hänen viimeinen työnsä, mutta hänen työnantajansa huijaa hänet vielä kerran yhdelle keikalle. Hänen kuuluisi kaapata kaksi yläluokkaista tyttöä ja pitää heitä kontissa, kunnes heitä tullaan hakemaan. Elokuva vaikuttaa siltä, että se voisi jopa toimia, mutta kun Hazen kaappaa tytöt ja nappaa toisen kaulakorun, joka muistuttaa hänen tatuointiaan, avautuu portaali hänen viereensä ja hän imeytyy keskiajalle.
Ja tämä on elokuvan yksi suurimmista ongelmista. Koko tämä alkuosio ei mitenkään liity muuhun osaa elokuvaa, sillä missään vaiheessa Hazenin ollessa keskiajalla hän ei opi mitään uutta tai saa kokemusta, joka auttaisi häntä elämään elämäänsä. Kaikki, mitä hän tekee tässä keskiaikaisessa maassa liittyy hänen tatuointiinsa ja siihen, kuinka hän vapauttaa koko kansan sisällissodasta. Miksi kirjoittaa alkukohtaukseen minkäännäköistä syvää, draamapohjaista palkkamurhaajan vapautumistarinaa, jos ette aio loppuelokuvan fantasia -ja toimintatyylisen kerronnan aikana opettaa häntä vapautumaan.
Eli Hazen on tatuointinsa ansiosta ihmisille jonkinnäköinen vapahtaja, jonka tarkoitus on päättää maassa vellova sisällissota, jonka osapuolina ovat kuninkaan veli, joka on murhannut kuninkaan ja kaapannut vallan ja kuninkaan kaksi tytärtä, jotka sotivat setäänsä vastaan. Mutta missään vaiheessa emme näe mitenkään, miten sota vaikuttaa keneenkään muuhun tässä maassa. Puhuin tästä videollakin ja painotin sitä, että mitä jos Peter Jackson olisi jättänyt näyttämästä Taru Sormusten Herrasta -elokuvissa sen, miten Rohan, Gondor, Kontu ja haltiat kärsivät vallitsevasta tilasta? Tunteakseen sen, kuinka sota on pahasta ja lopetettava, katsoja tarvitsee kontrastia. Osapuolien sotilaat ovat kaksi perspektiiviä ja kolmas perspektiivi on kaikista tärkein: viattomien osapuoli. Että voimme nähdä kaiken pahan kokonaan, meidän on nähtävä se, kuinka se vaikuttaa siviileihin. Tämä elokuva jättää näyttämättä kaiken tämän ja tuloksena on laiha tarina, joka ei jaksa kiinnostaa ketään.
Kaiken lisäksi elokuvan tekninen toteutus jättää toivomisen varaa, sillä kuvaus ja leikkaus on vain silmiä rasittava sekasotku. Kuvaus on aina liian heiluvaa ja useissa toimintakohtauksissa toiminnan näkeminen on äärimmäisen vaikeaa, sillä kuva vatkaa ja leikkaantuu sekasotkuisesti toiseen heiluvaan kuvaan. Ei siinä, että toimintakohtauksissa olisi muutenkaan mitään katsomisen arvoista, sillä koreografia näihin kohtauksiin on suurinpiirtein yhtä taidokasta, kuin Kapteeni Kirkin taistelu Gornia vastaan (jos ei tiedä, mistä puhutaan, katsoppa tästä). Visuaaliset efektit muodostuvat pääasiallisesti lohikäärmeestä, joka on aivan hirveää toteutusta ollakseen alkuvuodesta 2014 ilmestynyt elokuva. Kerron tästä lohikäärmeestä paremmin arvostelussa, jossa on myös visuaalisesti stimuloivaa ärsykettä, jolloin saa jonkinnäköisen idean tämän elokuvan visuaalisesta kyvystä.
Eli siis lopputuloksena meillä on heikko sisällissotajuoni, jossa hahmot eivät opi mitään matkansa aikana, tehden heidän panoksestaan elokuvaan turhaa (erityisesti päähenkilö), jota saattelee heikko tekninen toteutus ja yhdet kaikkien aikojen huonoimmista visuaalisista efekteistä aikaansa nähden. Oli tuskaa katsoa tämä elokuva ja toivon, että kenenkään muun ei tarvitsisi kärsiä näiden läpi.

Lopputulos: * (Dominic Purcellin näyttely oli okei. Ainoa asia, mikä oli Okei tässä elokuvassa)

Videoarvostelu:

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Viva la eläimet! - KimSjopi arvostelee - Animal Farm





Tästä sit uutta arvostelua menemään. Kyllä tässä tulee tehtyä myös jotakin kirjoitettua arvoseluakin, älkää pelätkö

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Linkataanpa uudemmat videoarvostelut tännepäin

Juu, tässä kolmen viikon aikana tuli tehtyä kaksi elokuva-arvostelua ihan videolle. Pyrin pitämään tahdin video per viikko -tyylisesti, mutta kuvauksissa menee usein kaikki voimat eikä sitä aina jaksa. Mutta tässä kaksi uusinta arvostelua:


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Elokuvamasokismia! - KimSjopi arvostelee - Far Cry





Juu tässä tuli tämän viikon aikana väännettyä tämmönen pikkunen elokuva-arvostelu, jossa käydään läpi erään maailman huonoimman ohjaajan elokuvaa, Far Cryta. Arvostelu on vähän lyhyt, mutta kyllä siihenkin sai upotettua tunteja. Toivottavasti nautitte!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Arvostelu: Welcome to the Jungle (2007)

Eräänä kauniina päivänä, sain isältäni 20€. Seuraavana päivänä kävelin Porin anttilan käytäviä pitkin, kun huomasin, että siellä oli 7/20 -tarjous. Elokuviin kuului mm. sellaisia klassikoita, kuin AngelA, Savior, Altered, Skin Walkers jne... Ajattelin, että saan halvalla paskaa, joten ostin nämä elokuvat. Harmitti, sillä olin nähnyt tuossa hyllyssä aikaisemmin elokuvan, nimeltä Faster Pussycat, Kill, Kill, KILL! mutta sitä ei löytynyt juuri sillä hetkellä, joten jouduin tyytymään näihin kämäisiin elokuviin.
Tuosta päivästä on nyt, Tammikuussa 2014, 1 vuosi ja 4 kuukautta ja sain sen tuossa viime päivinä katsottua. Ja voi pojat...



Tekniset tiedot:
Tuot.Vuosi: 2007
Ohjaaja: Jonathan Hensleigh
Tuottaja: Gale Anne Hurd
Pääosissa: Sandy Gardner, Callard Harris, Nick Richey, Veronica Sywak
Kuvaus: Jonathan Hensleigh, John Leonetti
Leikkaus: John Leonetti
Musiikki: Ei ole
Kesto: 1h 23min


Okei. Ensimmäiseksi haluaisin mennä Jonathan Hensleighin kotiin, kiittää häntä Armageddonista, Die Hard 3.sesta ja sen jälkeen läimäyttää häntä tästä elokuvasta.
Sen jälkeen haluaisin mennä Gale Anne Hurdin kotiin, kiittää häntä Terminator 1 ja 2, plus Aliensista ja sen jälkeen läimäyttää häntäkin korvalle. Tässä elokuvassa on kaksi Hollywoodin ylimpään kermaan kuuluvaa tekijää, joten mikä on tekosyy sille, että tämä elokuva on, millainen se on? Oliko se jonkinnäköinen tylsän viikonlopun hupi, koska Hollywoodissa ei ollut mitään muuta tekemistä?

Juoni koostuu neljästä jenkkinuoresta, jotka saapuvat Uuteen Guineaan ja spontaanisti päättävät lähteä tutkimaan Michael Clark Rockefellerin katoamistapausta, toivoen saavansa hänet käsiinsä ja kelluakseen rahaan ja kunniaan henkilöinä, jotka löysivät New Yorkin kuvernöörin/varapresidentin pojan. Ainoana ongelmana on se, että Michael Rockefellerin uskotaan kuolleen kannibaalien käsissä (tämä on muuten tosiasia), joten heidän pitää varoa, ettei heille käy samalla tavalla.

Ensimmäinen ongelma, mikä iskee allekirjoittaneen silmään, on se, että tämä elokuva on ns. "found footage" -elokuva, tarkoittaen, että kuvaus ja näyttely on samanlaista, kuin esmes "The Blair Witch Project" tai "Paranormal Activity" tai "Rec", mutta ei. Kamera liikkuu suhteellisen tärisemättä ja aika-ajoin liikeet ovat turhankin pehmeitä ollakseen käsivaralta kuvattuja, joten voi vain olettaa, että joissakin kuvissa on käytetty steadycam -nimistä liiviä, johon liitetään kamera ns. "käsivarren" avulla, jolloin kameran liikkeistä saadaan pehmeämpiä.


Toinen ongelma on hahmojen persoonallisuuksien ja hahmonkehityksen puute. Sama ongelma on lukuisissa muissa kauhuelokuvissa nykypäivänä. Hahmoilla ei ole selkeitä persoonallisuuksia tai jos on, niin ne ovat mahdollisimman yksinkertaisia tai ärsyttäviä, joten katsoja ei missään vaiheessa voi samaistua siihen, mitä hahmoille tapahtuu ja lopulta elokuva käy vain tylsäksi, sillä voi antaa haileet koko elokuvan tapahtumista.
Esimerkiksi Mikey (Nick Richey). Hänellä on ehkä tunnistettavin ja muistettavin persoona koko elokuvasta ja sekin on vain yksiulotteinen, ryyppäävä, stereotypinen jenkkiteini ulkomailla.
Elokuvan periaatepäähenkilöt, Mandy (Sandy Gardiner) ja Colby (Callard Harris) ovat ehkä kaikkien aikojen harmaimmat ja blandeimmat hahmot, mitä olen ikinä nähnyt kauhuelokuvassa. Heillä ei ole minkäänlaista persoonaa kiltin rikkaan amerikkalaispojan/tytön lisäksi. Lisäksi näyttely on kamalaa. Vain kamalaa. Näyttelijöistä parhaiten tunnettu on Sandy Gardiner, joka oli Loistossa statistina. Näyttely ei jätä minkäänlaista mielikuvaa, mutta tuskin se voisikaan sillä hahmonkehityksellä, mikä näyttelijöille on annettu.
Ainoa "päheä" ja karmiva hetki elokuvassa on se, jossa Mandy ja Colby löytävät erään henkilön roikkumassa kahden kiven välissä bambukepillä lävistettynä. Muita muistettavia kohtauksia elokuvassa ei sitten olekkaan.

Kaikenkaikkiaan olen syvästi shokissa ja ihmettelen yhä, kun katselen auringonlaskua, että miten, miten ihmeessä Jonathan Hensleigh, mies, joka kirjoitti Jumanjin ja Gale Anne Hurd, joka tuotti myöhemmin useita jaksoja The Walking Deadia, ovat voineet tehdä tälläisen harhaliikkeen?
Ainoa vaihtoehto on se, että heillä oli tylsää, he päättivät tuhota muutaman tuntemattoman näyttelijän uran ja pitää viikon loma Fijillä.

Tähdet: *