Arvostelu: The Order (2001)

Ah! Nyt saa heittää aivot narikkaan. Ainakin melkein. Jean-Claude Van Dammen elokuva. Ja mikä vuosi! 2001. Eikö silloin ollutkin 9/11 iskut? Ja tämä elokuva kertoo lahkosta, joka haluaa tuhota muslimijohtajat pommilla Ramadanin aikana. God Bless America!

Tekniset tiedot:
Tuot.Vuosi: 2001
Ohjaus: Seldon Lettich
Pääosissa: Jean-Claude Van Damme, Sofia Milos, Charlton Heston
Käsikirjoitus: Les Weldon, Jean-Claude Van Damme
Musiikki: Pino Donaggio
Kesto: 1h 26min

Hmm... En tiedä, mitä tämä takakansiteksti valehtelee:

"Rudy Cafmeyer elää vaarallisesti - mutta tyylikkäästi.! Timantinmetsästystä viidakossa, rahanpesua Brysselissä, laittomia liiketoimia Wall Streetillä. Kaikki muuttuu, kun hänen isänsä katoaa korvaamattoman uskonnollisen teoksen kanssa."

Ensinnäkin. Miksi pisteen jälkeen tulee huutomerkki? Ja toiseksi. Mitä? Timantinmetsästystä viidakossa? Rahanpesua Brysselissä? Laittomia liiketoimia Wall Streetillä? Mitään näistä ei ollut elokuvassa. Ainoa juttu, mikä kertoo Rudyn olevan rikollinen, on se, että hän varastaa Ukrainasta Fabergén munan!

Kuitenkin.
Elokuva alkaa kohtauksella ristiretkestä, jossa kertoja sepittää hepusta, nimeltä Valiant, joka saa näyn ja perustaa uuden lahkon, joka on yhdistelmä kaikkia, siihen aikaan, kolmea suurinta uskontoa. Ja sitten kerrotaan jostain kääröstä, joka on ollut kadoksissa monia vuosia, vaikka nähtävästi pappi laittoi sen kukkulan päälle kivien viereen.
Sitten siirrymme tähän aikaan.
Rudy Cafmeyer (Jean-Claude Van Damme) on sarkastinen vitsiniekka ja varas, joka potkii ihan liikaa. Ja vastoin Van Dammen elokuvan patterneja, hän ei ole armeijan kouluttama. Rudy varastaa alussa Fabergén munan Ukrainasta ystävänsä, Jurin (Sasson Gabai), "avulla". Rudy on Oscar Cafmeyerin (Vernon Dobtcheff), kuuluisan arkeologin, poika. Oscar kertoo Rudylle, tämän nähtyä erään kääröön, muinaisesta aarteesta, joka kuuluu uskonlahkolle nimeltä Veljeskunta (The Order. Onpa omaperäistä). Samana iltana, kaupat Fabergén munan myynnistä menevät mönkään ja sitä seuraa tappelukohtaus, jonka jälkeen Rudy pidätetään, koska hänen isänsä on kadonnut käärön kanssa (Anteeksi? Rudyä pidetään vangittuna hänen isänsä katoamisesta?), ja kun Rudy vihdoin pääsee kotiin, soittaa hänen isänsä, joka kertoo olevansa Israelissa, mutta puhelu katkeaa ja niin alkaa Rudyn seikkailu Israelissa, isää etsimässä.
Israelissa, Rudy kohtaa isänsä ystävän, Walt Finleyn, joka keroo Rudylle veljeskunnasta. Heitä varjostetaan, syntyy takaa-ajokohtaus ja Walt Finley tapetaan (Ette voi syyttää spoilaamisesta. Niinhän se aina on). Rudy pidätetään, mutta tämä (yllätys, yllätys) pakenee kotiarestista. Rudy lähtee käymään museossa löytämällään avaimella ja löytää käärön eräästä lokerosta. Hän pyytää Jurin Israeliin, että tämä voisi kääntää käärön tekstin. Ja taas, takaa-ajokohtaus ja tappelua, jonka jälkeen taas Rudy pidätetään. Samaan aikaan Veljeskunnan johtaja murhataan autopommissa ja messiaskompleksista kärsivä varajohtaja, Cyrus Jacob (Brian Thompson), ottaa tämän paikan.
Rudy meinataan lähettää maitojunalla pois Israelista, mutta päätetäänkin, että eipäs sittenkään, koska epäillään, että Rudy koittaa salakuljettaa artefakteja, mutta tieto Veljeskunnan johtajan kuolemisesta antaa, liian avonaista paitaa pitävälle Israelin, nähtävästi ainoalle, naispoliisille, Dalia Barrille (Sofia Milos) syyn auttaa Rudy pakoon.
Kun Rudy ja Dalia ovat pääseet pakoon, saavat he tietää, että käärö onkin oikeasti kartta Israelin alla oleviin tunneleihin. Kun kartta sitten varastetaan, syntyy taas yksi takaa-ajokohtaus ja turhia ajantäyttökohtauksia, joissa saadaan selville, että Veljeskunnalla on militanttisiipi, Israelin alapuolella on salomonin aarre jne... Kun Rudy, Dalia ja Dalian entinen rakkaus, Avram (Alon Aboutboul), soluttautuvat Veljeskuntaan ja saavat selville, että uusi johtaja aikoo räjäyttää pommin temppelivuoren alla ramadanin aikana ja käynnistää kolmannen maailmansodan.
Sitten tulee riitoja pääpahisten välillä ja tappelua. Mutta eniten minua huvitti kohtaus, joka on kuin suoraan Indiana Jones ja viimeinen ristiretki -elokuvasta: Rudy lähetetään käytävää pitkin, jossa on ansoja, juuri niinkuin edellämainitussa elokuvassa.

Okei, eli The Order on ihan katsottava elokuva, mutta en menisi kehumaan hirveästi. On siinä kuitenkin sen verran epäkohtia. Ja kuten jo sanoin, on vaikutteita imetty paljon Indiana Jones -elokuvista. Tunnusmusiikki on hienoa kuunneltavaa, mutta äänitehosteet ovat hieman kummallisia, eikä niitä takaa-ajo -ja tappelukohtauksia jaksa kaiken aikaa. Varsinkin, kun tappelukohtaukset ovat pääasiallisesti potkuja.
En sanoisi tätä klassikoksi tai edes Van Dammen hyväksi elokuvaksi. Oli hieman tylsä meininki tätä katsoessa ja ainoa reaktio, mitä tämä herätti, oli vaisu: "Heh." -nauraessani epäkohdille.
On se musiikki silti hienon kuuloista.
2/5

Arvostelu: Love, Honor and Obey (2000)

Voii, kun Jude Law näyttää niin nuorelta!

Tutustutan teidät kaikki kolme satunnaista lukijaa nyt yhteen minun kaikkien aikojen suosikkibrittikomedioista. Love, Honor and Obey on varmaankin yksi hassuimmista ja huvittavimmista elokuvista, mikä on päässyt UK:n ulkopuolelle levitykseen.

Tekniset tiedot:

Tuot.Vuosi: 2000
Ohjaus: Dominic Ansiano, Ray Burdis
Käsikirjoitus: -;;- (samat)
Pääosissa: Sadie Frost, Jonny Lee Miller, Jude Law
Musiikki: Kiitos kuuluu ikivihreille englantilaiskaraokelauluille
Kesto: 1h 43min

Okei, selitän elokuvan juonen nyt lyhyesti:
Elokuva alkaa, kun pellepukuun pukeutunut mies kertoo, kuinka hän vihaa kärpäsiä. Hän myös kertoo siitä, kuinka hänen kaverinsa opetti hänelle kantapään kautta, että väkivallalla saa valtaa ja vallalla voi tehdä mitä vaan. Tästä hänen kaveristaan tuli sitten gangsteri ja pellepukuun varustautuneesta tuli sitten lähetti.
Lontoolainen lähetti, Jonny (Jonny Lee Miller) vie paketteja perille. Hän on tympääntynyt elämäänsä ja kaipaa jännitystä. Kun hän tapaa lapsuudenkaverinsa Juden (Jude Law), joka kertoo olevansa Pohjois-Lontoon gangsteriliigan johtajan, Rayn (niin ikään Ray Winstone), sukua, tahtoo Jonny mukaan touhuihin. Ja pian syttyykin melkein täysi sota etelä -ja pohjois-Lontoon jengien välille, kun Jonny käy varastamassa muutaman kilon kokaiinia etelän pojilta.
Elokuvan juoni ei ole niin tärkeä ja huomasinkin, että jos haluaa tehdä tästä elokuvasta hauskan, ei kannata kiinnittää huomiota juoneen ja siihen, kuinka löyhästi se on tehty. Keskiössä onkin enemmän draaman ja komedian pilkkeitä, kuten se, miten saada kaverin keppi heilumaan, eli parantaa impotenssi ja häihin, joiden olennainen osa on mustasukkaisuus. Elokuvassa on muutama kohtaus yli muiden, kuten esimerkiksi kapakkakohtaus, jossa "Fat Alaniksi" (Perry Benson) -kutsuttu hahmo leveilee Jonnylle, kuinka hän on niin hyvä kamppailulajeissa, että hän pystyy estää puukotuksen. Ja arvatkaapa mitä? Eipä pysty ja hän saa puukosta vatsaansa. Muutenkin täm Fat Alan joutuu monen onnettoman sattuman sarjaan. Häntä puukotetaan, hänelle syötetään LSD:tä ja koiranruokaa, hänet heitetään toisen kerroksen ikkunasta ja vaikka mitä.
Toinen mainittava kohtaus, joka on ehkä kaikista hauskin kohtaus koko elokuvasta, on se, kun Rayn ja Sadien häihin tarvitaan timanttitiara ja mistä saada timantteja? No, ryöstämällä timanttikauppias arabišeikeiksi pukeuteneena tietysti! Matkalla nämä tyypit sattuvat ottamaan viagraa, koska eräällä ryöstäjistä, Markilla, on erektio-ongelmia. Siitä syntyy sitten niin paljon huvia, kun neljä arabipukuun sonnustautunutta miestä koittaa tehdä timanttikauppoja (ryöstöä, joka vaatii vähän fyysista kontaktia) heijarien kanssa.
Tässä elokuvassa on kaksi hupsua asiaa, mikä erottaa tämän elokuvan muista elokuvista:
Se, että melkein jokaisen näyttelijän roolihahmon nimi on sama, kuin heidän oikea nimensä.
Ja se...
Että elokuvassa ei ole musiikkia ollenkaan, vaan ainoa musiikki,  jota kuullaan on brittiläisen karaoken ikivihreät kappaleet hahmojen laulamana.
Mutta kyllä tämän elokuvan aikana sai nauraa. Tilanteet ovat niin väistämättömän koomisia, että niille ei voi olla edes naurahtamatta kertaakaan. Muutenkin elokuvan huumori on sitä totuttua brittiläistä, eli samaan aikaan erittäin korkealaatuista, mutta samalla erittäin lapsellista ja matalatasoista. Eli sitä samaa, mitä on totuttu näkemään aina Monty Pyhtoneista aina Pikku-Britanniaan saakka.
P.S En ymärrä, miksi tämä elokuva on niin aliarvostettu.
4/5

Arvostelu: The Whole Nine Yards - Koko Potti (2000)

Mitä miettiä elokuvasta, jossa esiintyy Bruce Willis, jonka ura pelastui vain kuusi vuotta aiemmin Pulp Fictionissa? Tai mitä pitää elokuvasta, jossa esiintyy Frendit -tähti Matthew Perry. Nämä Frendit -tähdet kun eivät oikein ottaneet aluksi tuulta alleen elokuvissa ja muissa tv -sarjoissa. Noh, ihan hyvää.

Tekniset tiedot:
Tuot.Vuosi: 2000
Ohjaus: Jonathan Lynn
Pääosissa: Bruce Willis, Mathew Perry, Michael Clacke Duncan
Käsikirjoitus: Mitchell Kapner
Musiikki: Gary Gold, Randy Edelman
Kesto: 1h 39min


Nicholas "Oz" Oseransky (Matthew Perry) on  kaikin puolin mukava ja kiltti ihminen, joka asuu ah, niin ihanaa elämää Kanadan Montréalissa. Ainoa hänen ongelmansa on, että hän vihaa vaimoaan, mutta hänen vaimonsa äidillä on liikaa velkoja, että voisi ottaa eron ja hänen hammaslääkärin työnsä on perseestä, eli periaatteessa kaikki, mikä voisi olla vialla, on vialla.. Nicholakselta kysytäänkin jatkuvasti elokuvassa, onko hän itsetuhoinen, koska on hammaslääkäri. Ozin elämä kuitenkin mullistuu kertaheitolla, kun hänen naapuriinsa muuttaa uusi ihminen, joka paljastuu Gogolak (Jep. En keksinyt tuota) -mafian etsintäkuuluttamaksi palkkamurhaajaksi, Jimmy "Tulppaani" Tudeskiksi (Bruce Willis). Miksi juuri Tulppaani? Koska hän vie tulppaaneja jokaisen tappamansa ihmisen hautajaisiin. Miksi hän on etsintäkuulutettu? Koska hän vasikoi Gogolak -mafian johtajan. Nyt mafiajohtajan katkeroitunut poika, Janni Gogola (Kevin Pollak), haluaa Jimmyn kuolleeksi. Normaalistihan mafiajohtajan pojat ovat kaiken aikaa hinkumassa johtajan pallille, mutta Janni Gogolak olisi mieluummin isänsä rahoilla Aruballa, mikä käy järkeen.
Kun Ozin vaimo kuulee, että naapurin kiltti setä onkin etsintäkuulutettu, haluaa hän, että Oz käy lavertelemassa Chicagossa asti Jimmystä, koska sitten saataisiin maksettua äidin velat ja saataisiin avioero käytäntöön.
Kun Oz sitten lopulta pääsee Chicagoon, on häntä odottamassa, mitä oletettavimmin, eräs Jannin  miehistä, Frakie Figgs (Michael Clarke Duncan). Mitä Oz ei tiedä, on se, että rakas vaimokulta on tällävälin käynyt lavertelemassa hänestä Jimmylle.
Tässä vaiheessa juoni menee niin sekaisin, kun Oz makaakin Jimmyn vaimon, Cynthia Tudeskin (hemaiseva Natasha Henstridge),  kanssa. Sitten paljastuu, että Lazlo Gogolak, mafian entinen johtaja, on piilottanut FBI:lta 10 miljoonaa dollaria. Sitten vielä mukaan mahtuu Ozin sihteeri ja assistentti, joka haluaa palkkamurhaajaksi.  Ja kun mukaan heitetään keittoa hämmentämään vielä Ozin vaimo, joka on palkannut palkkamurhaajan tappamaan Ozin, joka vain sattuu tulemaan samoihin aikoihin, kun Gogolakit ottavat yhteen  Jimmyn joukkojen kanssa, niin on hyvin paljon pakka sekaisin ja ollaan valmiita jakamaan kortit. Sanotaanko vaikka, että elokuvan idea on, että kaikki ovat jostakin syystä kaikkien perässä ja juoni on täynnä twistereitä.
On romanssia, toimintaa ja juonittelua.

Voin sanoa, että elokuva on katsomisen arvoinen. On hienoa nähdä Bruce Willis komediassa ja Matthew Perry välillä muussakin roolissa, kuin Chandler Binginä. Mutta en voi paeta tunnetta, että koko elokuvan komediallinen arvo on vain ja ainoastaan Matthewin roolissa, enkä tiedä, kuka muu olisi onnistunut yhtään paremmin pitämään koko elokuvaa pystyssä, eikä komediaa jaeta juuri muille hahmoille.
Musiikki on hienon erillaista. Ei aina jaksa niitä samoja jousikvartetteja ja onkin hienoa kuulla vähän jazzahtavaa ja bluesilta kuulostavaa musiikkia elokuvassa.
Lisäksi juoni on aivan mahtava ja täynnä twistereitä. The Whole Nine Yardia voin suositella jokaiselle ihmiselle.
P.S Tässä elokuvassa näkyy tissit.

Pisteet: 4/5