Arvostelu: Vacancy (2007)

Ajattelin ihan teitä ärsyttääkseni kirjoittaa pienen leffa-arvostelun, minkä tein tuossa viime viikolla kesätöiden jälkeen. Olen itse psykologisten kauhu -ja trillerielokuvien fani, joten jos teen näitä lisää, todennäköisesti tulevatkin tulevat suurimmaksi osaksi olemaan tämän genren edustajia.

Vacancy (2007)

Eihän tämä ole oikein psykologinen kauhuelokuva. Enemmänkin tai peräti täysin slasherileffa. Vacancy on elokuvaohjaaja Nimród Antalin ensimmäinen amerikkalainen elokuva ja mikä tapa aloittaa se. Elokuva on nimittäin kunniallisesti kopioitu Alfred Hitchcockin Psykosta (1960). Ei kokonaan, mutta siinä on suuria osia lainattu kyseisestä klassikosta.
Mutta tässä pitää aina muistaa se, että taide on eräs varastamisen laji.

Tekniset tiedot:

Nimi: Vacancy
Tuot.Vuosi: 2007
Kategoria: Slasher/Trilleri
Ohjaaja: Nimród Antal
Pääosissa: Luke Wilson, Kate Beckinsale, Frank Whaley
Musiikki: Paul Haslinger
Tuottaja: Hal Lieberman
Käsikirjoitus: Mark L. Smith
Kesto: 85 min (1h 25 min)

Okei, eli tarina on seuraavanlainen:
David ja Amy Fox ovat aviokriisissä oleva pari, koska he menettivät poikansa, Charlien. Avioero ei ole vielä astunut voimaan ja siksi heidän piti olla Amyn vanhempien luona esittämässä tätä onnellista avioparia. Paluumatkalla David luulee oikaisevansa ruuhkan ohi pikkutietä pitkin. Matkalla tälle kriisiparille syntyy riitaa ja lisäksi autokin tahtoo ruveta piiputtamaan. He ajautuvat yksinäiselle autokorjaamolle, jonka vieressä sijaitsee motelli. Parin on lopulta pakko jäädä motelliin yöksi. (Motellin omistajaa näyttelee Frank Whaley)
Huoneessa sitten paljastuu se, että kaikki muut, jotka ovat joskus yöpyneet huoneessa, ovat kuolleet ja nyt Davidia ja Amyä jahdataan myös.
Vacancy on elokuva, jossa on otettu suuria vaikutteita Psykosta ja slasher -elokuvista. Luke Wilson ja Frank Whaley onnistuvat rooleissaan parhaiten koko näyttelijäkaartista. Kate Beckinsalen näyttelystä en ole oikein ikinä pitänyt, eikä tämä elokuva muuttanut mielipidettäni. Musiikki oli piinaavaa, ei niin hyvin tehtyä, kuin psykossa, mutta silti hyvin tehty. Musiikin ja äänimaailman ainoa ongelma oli se, että se tuppasi toistamaan itseään liikaa. Elokuva on muutenkin melko tyhjä. Hahmojen tunne-elämä kehittyy melkein liikaa pelon ympärille, eikä ympäristö annakkaan edes rahkeita muille tunteille, kuin pelolle. Edes lopun "dramaattinen" loppu ei saanut minua syttymään. Melkolailla tyhjä elokuva, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, etteikö elokuva olisi katsottava.
Kyllä sen kerran katsoo, mutta toisella kerralla se näytetään todennäköisesti kavereille, kun ei ole muita elokuvia katsottavana.


Arvosana: 2½/5