Ravintola Borneo ja elokuvadivari

Tiedättekö sen tunteen, kun syötte jotain taivaallisen hyvää ruokaa ja ensimmäisen kerran, kun asetatte sen haarukan suuhusi, saat aivan taivaallisen, makuhermoja koettelevan elämyksen? Sitä kutsutaan "Kulinaristiseksi Orgasmiksi".
Saan tuon kyseisen tunteen aina, kun käyn syömässä Ravintola Borneossa. Tietääkseni se on koko Suomen ainoa Malesialainen ravintola. Ainakin se on Tampereen ainoa. Ja se on taivaallista! Aivan käsittämätöntä, miten täällä harmaassa Suomessa voi saada jotain niin hyvää.
Ravintola Borneo sijaitsee Tammelantorin laidalla. Siis kun tulette Subwayn vastapäistä katua ja käännytte oikealle torin laidalle. Pian vastaan tulee tämän ravintolan tuoksu, joka on myös sekin taivaallinen. Tarkka osoite on Ilmarinkatu 8.
Ravintola on pääasiallisesti lounasravintola, mutta sieltä saa myös iltaisin heidän paistettua kananmunanuudelia,(Malesialaiselta nimeltään Mee Goreng Mamak Pedas)paistettua riisiä (Nasi Goreng lisukkeineen), paistettua kanaa etc... Annoksien hinnat vaihtelevat yhdeksästä eurosta kuuteentoista euroa, mutta ihan varmasti vatsa täyttyy, sillä näissä ravintoloissa syödään kunnolla.

 Tiedän, ravintola on pieni, mutta se korvaa kokonsa maulla

Ravintolan kallein annos, Satay Ayai Roti Canai, (Malesialaista leipää maustettujen kanakuutioiden ja Satay -kastikkeessa) maksaa ravintolassa 16,90€, mutta on takuulla sen arvoinen.

Kuulin, että Simo Frangen myös pitää tästä ravintolasta, mutta siitä en tiedä, kuinka totta se on. Kuitenkin. Omasta mielestäni tämä ravintola on yksi Suomen parhaimpia ja voin suositella sitä erittäin paljon jokaiselle Tamperelaiselle tai edes Tampereella kävijälle.

Videodivari

Kun eilen ostin vain kaksi leffaa, tunsin jääväni vajaaksi, joten päätin sitten, että lähden uudestaan keskustaan pyörällä. Miksi pyörällä? Noh, voisi sanoa, että rakastan pyöräilyä, koska se on hyvää liikuntaa ja se viehättää minua muutenkin. Poljin siis taas keskustaan ja suoraan päätä Viiden Tähden Videodivariin. Huomasin, että olin seitsemän minuuttia aikaisessa. Divari aukeaisi vasta yhdeltätoista. Menin siis odottelemaan kadun toisella puolella olevaan kahvilaan. Ei, en puhu Ohranjyvästä, vaikka mieli tekisi joskus käydä sielläkin. Vaan menin kahvila Pikku Peikkoon ja tilasin Cappucinon ja kermamunkin. Odotellessani jutustelin kahvilan pitäjän kanssa Café Voltairesta, Turussa sijaitsevasta Ranskalaisesta kahvilasta, joka sekin on aivan loistava.
Juotuani Cappucinon, menin divariin ja mukaan tarttui vaikka hur mycke kaikkia mahdollisia elokuvia, joita minulle on jopa suositeltu ja joita itse haluaisin nähdä. Mukaan tarttui kaiken kaikkiaan 7 -elokuvaa.

Jos kuvasta ei näe, niin tässä lista elokuvista, jotka tarttuivat mukaan:

- Hannibal. Tiedän, oli pettymys tullessaan, mutta vannoutuneena Hannibal -fanina oli pakko saada se.
- Seven
- Paholaisen asianajaja (The Devils Advoicate)
- Matrix. Ykkönen tietysti kaksi muuta olivat täyttä kuraa.
- Boondock Saints. Elokuva, jota kaikki tahot ovat suositelleet.
- Italian Job
- L.A Confidental. Yksi parhaista 50 -luvulle sijoittuvista elokuvista.

Nyt olen tällä viikolla yksin ostanut 9 elokuvaa, enkä ole saanut edellisiäkään katsottua kaikkia. Geez. Tulee pitkä kesä, kun koittaa kaikki katsoa.