Arvostelu: Alien - Kahdeksas Matkustaja (1979)

"Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi." -Kuului vuonna 1979 elokuvajulisteen houkutusteksti. Avaruudessa ei kuule kukaan huutoa, mutta elokuvateatterissa sitäkin enemmän.
Alien - Kahdeksas matkustaja on paikka paikoin nopeatahtinen ja hermoja repivän piinallinen kokemus. Se on asettanut tiettyjä patterneja hirviökauhuelokuville, kuten vaikkapa The Thing - "Se" jostakin (1982). Näin muodon vuoksi voi sanoa, että tämä ensimmäinen Alien on ainoa kauhuelokuva Alien -sarjasta. Muut ovat vain toimintaelokuvia.

Tekniset tiedot:
Tuot. Vuosi: 1979
Ohjaus: Ridley Scott
Pääosissa: Sigourney Weaver, John Hurt, Ian Holm
Käsikirjoitus: Dan O'Brannon
Musiikki: Jerry Goldsmith
Kesto: 1h 51min

Kauppalaiva Nostromo on palaamassa maahan pitkän matkan jälkeen. Ihmiset heräilevät syväjäädytyksestä vain huomatakseen, että ovat 10 kuukauden päässä maasta. Samoihin aikoihin Nostromon keskustietokone, "Mom" (Suomennettu yksinkertaisesti: Äiti) rekisteröi singaalin, joka vaikuttaa SOS -lähetykseltä läheiseltä planeetalta. Koska on miehistön tehtävä auttaa avunpyytäjiä, he laskeutuvat niin ja näin planeetalle, josta ilmoitus tulee. Kolme miehistön jäsentä: Lambert (Veronica Cartwright), Kane (John Hurt) ja kippari Dallas (Tom Skerritt) laskeutuvat planeetan pinnalle ja suunnistavat avaruusalukselle, luutnantti Ellen Ripleyn (Sigourney Weaver) pitäessä vahtia.  Siellä he huomaavat aluksen lastiruumassa olevat munat (hihi), joissa näyttäisi olevan orgaanisia olentoja. Yksi näistä "orgaanisista olennoista", jotka myöhemmin tunnetaan nimellä "Facehugger" (surkea käännös: Naamanhalaaja), hyökkää Kanen kasvoille.
Myöhemmin aluksessa huomataan, että olio antaa Kanelle happea ja jos sitä leikkaa, sylkäisee se kolme kantta läpäisevää happoa. Lopulta tämä hämähäkkimäinen olento kuolee ja irtoaa Kanen kasvoista ja hän herää myöhemmin.
Ruokaillessaan Kane alkaa vääntelehtimään tuskissaan ja lopulta hänen rinnastaan purskahtaa ulos Alienvauva. Tämän kohtauksen kulkua ei oltu kerrottu yhdellekkään näyttelijöistä ja siksi ilmeet näyttävät niin aidoilta. Tämä vauva onkin jo seuraavassa kohtauksessa iso, paha olento, joka alkaa tappamaan miehistön jäseniä yksitellen. Lisäksi yksi miehistön jäsenistä, Ash (Ian Holm) paljastuu robotiksi joka sekoaa ja lopulta tuhotaan. Miehistöstä kaikki ovat vaarassa, eikä kukaan ole turvassa.

Alien - Kahdeksas matkustaja oli Ridley Scotin vastaus kaksi vuotta aikaisemmin alkaneeseen Star Wars -huumaan. Hän teki omasta avaruuselokuvastaan aikuisille suunnatun, inhottavan ja hermoja raastavan version. Ja se, onko tämä elokuva vielä tänäkin päivänä hermoja raastava voin tulkita näin: Elokuva loppui noin puoli tuntia sitten ja käteni vieläkin tärisevät. Lisäksi huomasin, että katsoessani elokuvaa, napsuttelin kaiken aikaa muistiinpanokynääni. Joo, kyllä ne erikoistehosteet näyttävät vähän kököiltä tänä päivänä, mutta vuonna 1979 ne olivat huippuluokkaa. Muutenkin ne ovat vain toissijainen asia.
Kaiken kaikkiaan Alienista on niin vaikea keksiä pahaa sanomista. Ainoana mieleen tulee se, että äänitehosteet ovat vähän turhan kovalla. Kaukosäädintä sai räplätä kaiken aikaa, kun Alien vilkkui kuvassa.
En yhtään ihmettele sitä, että H.R Giger, Carlo Rambadi, Brian Johnson, Nick Allder ja Dennis Ayling saivat työstään erikoistehosteiden Oscarin. Onhan Alien (jota näytteli Masaitaiteilija Bolaji Badejo) sen verran inhottava ja mieleenpainuva otus happosylkineen, suineen ja häntineen.

Lisäksi Alien teki pääosanäyttelijästä, Sigourney Weaverista tähden yhdessä yössä. Ja josta muovautui ajan myötä nainen, joka nimitettiin Science-Fiction -elokuvien kuningattareksi. Viimeisessä kohtauksessa Ellen Ripleyn piti olla tiukkojen vaatteiden sijasta alasti, mutta Fox pelkäsi ikärajaa liian paljon, että tämä olisi voinut tapahtua.
En voi suositella Alien - Kahdeksas matkustaja -elokuvaa herkkähermoisille, enkä todellakaan perheen pienimmille, mutta jos hermo kestää ja ikää on tarpeeksi, niin suosittelen lämpimästi katsomaan.

Pisteet: 4½/5