Halloween Special: Creepshow - Yöjuttu (1982)

Ah, halloweenin aikana voi vain istua alas ja katsella elokuvia, jotka ovat periaatteessa kauhua, mutta eivät kuitenkaan ihan. Creepshow on periaatteessa kauhu, mutta siinä on enemmän koomisia piirteitä, kuin pelottavia. Onhan siinä tietysti joitakin kohtauksia, jotka eivät sovi ehkä ihan perheen pienimmille, mutta silti...

Tekniset tiedot:
Tuot.vuosi: 1982
Ohjaaja: George A. Romero
Tuottaja: Salah M. Hassanein
Käsikirjoitus: Stephen King
Pääosissa: Hal Holbrook, Adrienne Barbeau, Fritz Weaver, Leslie Nielsen
Musiikki: John Harrison
Leikkaus: Pasquale Buba ("The Lonesome Death of Jordy Verrill"), Paul Hirsch ("The Crate"), George A. Romero ("Something To Tide You Over"), Michael Spolan ("Father's Day", "They're Creeping Over You")
Kuvaus: Michael Gornick
Kesto: 2h 3min

Creepshow on sarjakuvatyylisesti valaistu ja kuvattu elokuva, joka alkaakin kohtauksella, jossa isä ojentaa poikaansa, koska tämä on lukenut "roskasarjakuvia", ihan kuin kaikki sarjakuvalehdet olisivat roskalehtiä, ja heittää lopulta "Creepshowna" tunnetun lehden roskikseen. Heti alkumetreillä nähdään se, kuinka näyttely on ylilentävää ja valaistukset naurettavan räikeitä, ihan kuin sarjakuvissa. Poika näkee luurangon ikkunansa ulkopuolella ja tämä "sielu" vie katsojan katsomaan viittä tarinaa roskakorissa olevasta Creepshow -lehdestä.

"Father's Day"

Lyhyt tarina perheestä, joka kokoontuu juhlistamaan isänpäivää, vaikka perheen patriarkka, kylmä "paskiainen", onkin kuollut. Hänen tyttärensä surmasi tämän marmorisella tuhkakupilla. Taustasyinä on tyttären miehen surmaaminen "metsästysonnettomuudessa" ja... Kakun huutaminen? Ei kiesus. Eli perheen patriarkka itki kaiken aikaa isänpäivän kakkua ja tytär kyllästyi huutamiseen ja surmasi isänsä. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin isä palaa hakemaan kakkuaan ja tarina päättyy typerähköön loppukuvaan, jossa isä on saanut kakkunsa.

Ensimmäisessä tarinassa huomaa jo, että George A. Romero, joka on paremmin tunnettu zombiegenren esikuvista, Dawn of the Deadista (1968) ja Day of the Living Deadista (1978), on ollut ohjaamassa tarinaa, sillä erikoistehosteet ja maskeeraukset ovat hienoja ja sekin yhdestä syystä, aitous. Ei, en puhu siitä, että tarinat olisivat realistisia, vaan se, että vuonna 1982 tuskin kenelläkään ei ollut CGI -teknologiaa saatavilla, koska Tähtien Sota -trilogiasta (kolme viimeisintä eivät ole aitoja Star Wars -elokuvia) oli ilmestynyt vasta toinen osa, joten 3D -animaatiota ei ole vielä ollut saatavilla tuohon aikaan, joten haudasta nousseen isän maskeeraus ja erikoistehosteet on tehty aidosta materiaalista ja siinä on onnistuttu loistavasti, eikä ihme, onhan Tom Savini ollut tässä elokuvassa maskeeraamassa ja Cletus Anderson, sekä Ed Fountain tekemässä erikoistehosteita. Kaikki kolme tunnettuja Zombie-elokuvien tekijöitä.

"The Lonesome Death of Jordy Verrill"

Mitäköhän herran tähden siunattua? Stephen King näyttelee tyhmää maanviljelijää, Jordy Verrilliä? Onko tämä todellakin se ihminen, joka on tuonut meille sellaiset mestariteokset, kuin "The Shining", "Carrie", "Misery", "Stand by Me" ja loistava "The Shawshank Redemption"? Ja nyt hän näyttelee idioottia maanviljelijää, joka kuolee koskettuaan kasvien kasvua nopeuttavaan meteoriittimehuun? Huh huh. Noh, ainakin lavasteet ovat hienoja, kun kasvit valtaavat koko maatilan ja Jordy Verrill päättää päivänsä yhtenä liikkuvana jalkapallokenttänä.

"Something To Tide You Over"

Ah, uusi tarina ja nyt kyseessä on mukava pariskunta, tai ei sittenkään, sillä vaimo on jo naimisissa ja pettää miestään ja...

Mitä julmettua? Leslie Nielsen? Leslie Nielsen vakavassa roolissa? Leslie Nielsen vakavassa roolissa? Tulihan tämäkin nähtyä sitten vihdoinkin. Eikä siinä mitään. Leslie Nielsen näyttelee murhanhimoista ja rikasta psykopaattia, Richard Vickersiä, joka haluaa murhata kaikista tavoista julmimmalla uskottoman vaimonsa ja tämän rakastajan. Hän hautaa vaimonsa hiekkaan noin kilometrin päähän siitä, minne hän hautaa tämän rakastajan nousuveden armoille. Kuin Hammurabin laki, "Jos nainen jää kiinni uskottomuudesta, sidottakoon hänet rakastajaansa ja heitettäköön jokeen". Leslie Nielsen tuo tämän kyseisen tarinaan kaivattua uskottavuutta ja hahmon luonne aiheuttaakin ristiriitoja. Katsoja voi samaistua häneen, mutta samalla toivoo hänelle kaikkea pahaa, koska otti oikeuden omiin käsiinsä. Eikä Stephen Kingin käsikirjoitus anna hänelle muuta vaihtoehtoa, kuin saada oma osuutensa Hammurabin laista. "Silmä Silmästä."

"The Crate"

Tämä on suosikkini "Something To Tide You Overin" lisäksi. Yliopiston talonmies huomaa laboratorion portaiden alapuolella laatikon vuodelta 1832, joka on ollut mukana Arktisen alueen tutkimusmatkalla. Kun hän kutsuu erään professorin luokseen katsomaan laatikon sisältöä, sotketaan mukaan vielä lisäksi vaimoonsa kyllästynyt professori, joka toivoisi vaimonsa kuolevan. Shakki-ilta peruuntuu näiden kahden professorin välillä, kun laatikon sisältä paljastuva olento tappaa kaksi ihmistä ja vaimoonsa kyllästynyt proffa näkee mahdollisuutensa. Hän sanoo vaimolleen, että hänen ystävänsä oli satuttanut tyttöä ja pyytää tätä laboratoriolle ja syöttää tämän hirviölle, lukitsee arkun ja työntää alas kalliolta lampeen.

Apinahirviö on minulle hirviöfanina julmetun hienon näköinen. Varsinkin, kun hirviö on murhanhimoinen apina, jonka taustoja ei ikinä selvitetä, vaan olento jää mystiseksi. Muutenkin tuo apinahirviö on kunnianosoitusta monille klassisille elouvahirviöille. Paitsi, että tämä apinahirviö tappaa uhrinsa goremmin, kuin yksikään 1950 -luvun hirviö.



"They're Creepin Up On You"

Julma, mysofobiasta (bakteerikammosta) kärsivä bisnesmies, Upson Pratt (E.G Marshall), taistelee torakoita vastaan hänen superhyberüberpuhtaassa ja turvallisessa kodissaan. Torakat symbolisoivat ihmisiä, joiden päälle Upson on astunut elämänsä aikana ja jotka nyt kostavat hänelle. Torakat lisääntyvät kaiken aikaa ja Upson pakenee "Paniikkihuoneeseensa" pakoon näitä otuksia, mutta hänen asuntonsa on jo täynnä näitä ja goresti torakat tunkeutuvat ulos Upsonin rinnasta.

Lopussa poika saa kostonsa isälleen, kun hän tilaa Creepshown kautta itselleen Voodoo -nuken.

Creepshown valaistukset ovat naurettavan yliampuvia sarjakuvatyyliin ja näyttely sarjakuvamaiseen tyyliin yliampuvaa. Tämän voi käsittään jonkin näköiseksi kulttielokuvaksi, koska materiaali tässä elokuvassa ei ole jokaisen kauhuelokuvafanin mieleen. 80 -luvun tyyliin Creepshow on raaka ja brutaali kauhukomedia, jonka kuolemista ei puutu gorea, eikä näyttely voi miellyttää kaikkia. Lisäksi Creepshown tarinat ovat miltei kaikki jonkinnäköisiä adaptioita vanhoista 1950 -luvun kauhuelokuvista, sillä kaikissa tarinoissa, paitsi ehkä "Something To Tide You Overissa", uhka on ulkopuolinen, eikä inhimillinen.
Silti, jos Halloweenina kyllästyttää katsoa vanhoja Slasher-elokuvia, kuten Perjantai 13, Halloween tai vakavia yliluonnollisia kauhuelokuvia, kuten Ring, Kauna tai maan mainiot Espanjalaiset 2000 -luvun kauhuelokuvat, niin Creepshow on ykkösvalinta. Viihdyttävää koomista kauhua täynnä oleva elokuva on kepeä katsoa ja aiheuttaa halpoja väristyksiä välillä. Täydellistä Halloweenin alkuiltaan.

Tähdet: ***½