Musiikin luomaa: Parhaat TV -tunnarit 1980 -luku!

Anteeksi, että vähään aikaan ei ole ilmestynyt ollenkaan kirjoituksia. Tälle on yksinkertainen syy. Kuvauskiireitä, sekä myös se, että mokkulat ovat perseestä ja DNA on homo.

Joten jatketaan tälle, ehkä odotetuimmalle aikakaudelle, nimittäin 80-luvulle, jolloin miltei kaikki tunnetuimmat TV-sarjojen tunnusmusiikit syntyivät. Mutta ei aikailla, vaan siirrytään suoraan asiaan.

Parhaat TV-sarjojen tunnusmusiikit 1980 -luvulla!

Magnum P.I  (1980 - 1988)

Erikoinen idea muutettu loistavaksi sarjaksi, jossa on loistava tunnusmusiikki. Vietnamin sodan veteraani toimii poliisina Hawajilla. Tunnari on juuri sellainen, joka kuvastaa hyvin sitä, millainen kahdeksankymmentäluvun televisiosarja on. Rytmikäs ja pirteä. Ehkä hieman uhkaavakin.

Dallas (1978-1991)

Saattaa olla, että ette pidä itse sarjasta, mutta ette voi väittää, etteikö tunnusmusiikki ole loistava ja tarttuva. Omalta osaltani se sarjan mahtavuus jääkin sitten siihen. Mutta Kim hei! Mitä tämä on?! Sarjahan on alkanut jo 70-luvulla! Niin, mutta suosioon sarja nousi vasta kahdeksankymmentäluvulla.

Ritari ässä  (1982-1986)

 
Voi pyhä jysäys, että on tarttuva tunnusmusiikki. Yksinkertainen ja tarttuva. Kuka ei ole joskus hyräillyt Ritari ässän tunnusmusiikkia? On todella harmi, ettei alkuperäistä Knight Rideria enään esitetä Suomessa. Ei todennäköisesti enään ikinä, koska esitysoikeuksia ei ole saatu. Sen sijaan saamme juostenkustun remake -sarjan, jonka tuotatokaudet käyvät paremmin juhannuskokon sytykkeenä. Eivätkä nykyajan lapset saa ikinä tuntea tämän tv-sarjan nautittavuutta tai sen mahtavaa tunnusmusiikkia.

Fame (1982-1987)

En ole ikinä katsonut Famea itse, mutta tunnusmusiikki on vain niin hyvä, että tämä on pakko lisätä listaan. Tunnusmusiikki itse vuotaa yli motivaatiota ja pakottaa jaksamaan. Tämä sopisi hyvin treenimusiikiksi mihin tahansa lajiin. "Im gonna live forever, im gonna learn how to fly." "People will see me and cry. Fame! Im gonna make it to heaven." Puhdasta mahtavuutta!

Hill Street Blues (1981-1987)

Tiedättehän, kuinka nykyään jokaisella New Yorkissa asuvalla näyttelijällä on portfoliossaan merkintä siitä, kuinka ovat esiintyneet Kovassa laissa? Noh, kahdeksankymmentäluvulla oli asiat toisin. Silloin jokaisella aloittelevalla näyttelijällä oli CV:sään esiintyminen Hill Street Bluesissa. Jumankauta, David Caruso, Horatio Crane, on aloittanut tästä sarjasta!
Itse tunnusmusiikki on ikimuistoinen, rauhallinen ja jazzahtava, juuri niinkuin New York kuvitellaan. Upeaa.


Konnankoukkuja kahdelle (1985-1989)

Ennenkuin Bruce Willis sanoi Yippikay-yay motherfucker ja laukaisi itsensä yhdeksi Hollywoodin kovimmista tyypeistä, hän oli näsäviisas etsivä, joka ratkoi rikoksia yhdessä entisen mallin kanssa.
Itse tunnusmusiikki ja intro näyttää ja kuullostaa appelsiinimehumainokselta jostain kumman syystä. Mutta meitä ei kiinnostanut, tunnusmusiikki oli hyvä ja niin oli sarjakin.


Miami Vice (1984-1990)

Miami Vice on ehkä maailman kaikkien aikojen kasarisarja. Mikään muu tv-sarja ei ole kuvastanut kahdeksankymmentälukua niin hyvin, kuin rikosdraama nimeltä Miami Vice. Sarjassa oli paljon huumeita, bileitä, yökerhoja ja rikollisia.
Miami Vicen tunnari, syntensaattorimusiikkeineen on vain puhdasta kasarikultaa. Tällä sarjalla on ollut niin suuri vaikutus populaarikulttuuriin, että GTA: Vice City on vain yksi iso tribuutti tälle sarjalle... Ja sitten oli siellä tietysti se yksi Scarface, mutta se nyt ei ollut mitään.

Kunniamaininnat:

Katuhaukka 

Quantum leap  

 (Muokattu 22.5.2012)

Airwolf 
 
A-Team 

Movie Monday: Pitäisköhän tää kokea kirjana?

Monet elokuvat eivät ole tuulesta temmattuja vaan perustuvat kirjoihin, hyviin tai huonoihin sellaisiin. Mikä on sinulle sellainen suosikkielokuva, joka pisti sinut lukemaan alkuperäisen tarinan?

Pakko sanoa, että tämä on helppo.
Normaalisti ihmiset vastaavat tähän kysymykseen: "Taru sormusten herrasta" ja "Harry Potter", mutta minä kusen vastatuuleen ja sanon:

Miehet, jotka vihaavat naisia (Män som hatar kvinnor) (2009)

En ala puhumaan siitä, kuinka elokuvat ovat aina alempiarvoisia, kuin kirjat, mutta sanon sen, että miltei jokainen kohtaus, joka on kirjassa, on myös elokuvassa. Niin mahtava on Stieg Larssonin Lasiavain -palkitun dekkaritrilogian ensimmäisen osan elokuvapotentiaali.
Stieg Larssonilla on tietty tyyli, joka voi olla vain, jos kirjailija on myös toimittaja. Miehet, jotka vihaavat naisia on kantaanottava ja täynnä sinne tänne ripoteltuja faktoja ja tämä täydentää katselukokemusta.

Suosittelen lukemaan.

Moar movies!

Tässä on ollut hieman hiljaista viime aikoina, joten ajattelin, että nyt on tullut ostettua niin paljon kaikkia kivoja leffoja, että pakkohan niitä on päivittää tänne:

Tässä koko kasa, mitä on tullut kahden viikon aikana ostettua. Kuten näette, siinä on melkein laidasta laitaan. En ihmettele, jos joku ei pysty lukemaan tuota tekstiä surkean kameran takia, niin tässä on yksitellen kaikki:

E.T. myydään anttilassa neljällä eurolla, joten se lähti samantien mukaan.

Sama juttu Terminaattorin kanssa.

Tämä oli leffadivarissa yhdeksällä eurolla. Hieno pahvikansi ja teksti kohokirjaimin. Ja todellakin, hintaa vaivaiset 9 €, joten pakko se oli ostaa.

En tiedä teistä, mutta itse pidän näistä paperikantisista DVD-koteloista. Niissä on jotain tiettyä nostalgista paukkua minulle, joten se oli yksi syy ostaa Hohto itselleen.

En ole niin Die Hard -keräilijä, että ostaisin vain suomalaisia tai englantilaisia kansia, joten tämä on ruotsiksi. Kaikkihan tunnistavat elokuvan Airplane tai kuten suomessa se tunnetaan nimellä "Hei me lennetään!"

Tämäkin oli vihdoin pakko hommata itselleen. Sinänsä ihan kelpo pätkä, mutta sen tahtiin ei voi pelata Stephen King -juomapeliä.

Oikeastaan tämän olen ostanut jo aika kauan aikaa sitten. Siis kyseessähän on elokuvahistorian klassikko, Kuin surmaisi satakielen, joka on aivan uskomattoman kaunis elokuva. Jälleen, kansi on ruotsiksi, mutta se ei haittaa elokuvanautintoa minulta.

Tämä oli Porin Gamestoressa ystävänpäivä-alessa 10€, joten... Arvasitte, mukaan lähti. Tämä ja Hei me lennetään! -olivat yhteensä 14 € samasta paikasta ostettuna, joten ei paha diili.