Punaisissa kansissa olevaa kirjallisuutta

Sain juuri tällä viikolla valmiiksi erään tarinan, jota voisi pitää jo melkein lyhyehkönä romaanina. Romaanithan ovat useimmiten sellaisia 100-300 -sivua pitkiä tekstejä, mutta olihan Harri Nykäsen ensimmäinen Raid -kirja vuodelta 1992 rikosromaani, vaikka se ei ollut läheskään niin pitkä, kuin romaanin luulisi.
Omalla tarinallani pituuta on 32 sivua. Se on kategorialtaan... Niin, mikä se on kategorialtaan. Nähkääs kirjani kertoo siitä, kun eräs nuori 15 -vuotias poika saa päättötodistuksen kouraansa. Tätä seuraa monien satunnaisten sattumien sarja, joka aiheuttaa päähahmossa, Mikael Turusessa lopulta sen, että hän sekoaa ja päättää tehdä jotain tyhmää. Niin. Miten luokittelisit tuon. Päähenkilön tarina on hyvin paljon sellainen, jota luulisi lukevan jostakin nuortenkirjasta, mutta mikä nuortenkirja kertoo sekoamisesta? Voisiko joku kertoa minulle? Linkki olisi aika jees.
Toisaalta pidän tarinaa hyvin kirjoitettuna, mutta toisaalta minua pelottaa se, että sen omakertomus linkitetään minun omaan elämääni, jos joku, joka tuntee minut, lukee sen. Toivottavasti ihmiset lukevat sen kannen sisäpuoleen liimatun "Kirjoittajan Huomautuksen".
Kirjoitin siis tätä tarinaa tässä 17.6 - 21.6. Eli siinä tuli kirjoitettua 32 sivua 4 päivässä, joka tarkoittaa siis sitä, että päivässä syntyi 8 sivua tätä proosaa.

Tarkempia tietoja:

Nimi: Viimeinen Kesä
Kirjoittaja: Kim Sjöblom
Pituus: 32 sivua
Lajityyppi: "Vaikee sanoo"


Muutama kuva:


Kansi. Vähän huonossa valossa kuvattu. Kun tämä kerta ei ole minkään WSOY:n  tuotantoa, niin ei ole mitään prameita kansia.

Kirjoittajan huomautus.

Vähän kuvaa sisäkannesta.


Tarina pähkinänkuoressa:

15 -vuotias, Mikael Turunen saa kesän alussa käteensä päättötodistuksen ja kesä voi viimein alkaa. Peruskoulun päättyessä tulee mukana myös vapaus. Mikaelin kohdalla se vain jää turhan lyhyeksi, kun hän juhlien jälkeen vajoaa koomaan. Herättyään ei mikään ole enään entisensä ja Mikaelin ajattelu alkaa vajoamaan pimeyteen, josta voi pelastua vain tappamalla.

Brutaalisuus ja rakuus tässä kirjassa jää aika pieneen osaan, koska kovin moni ei taida pitää siittä, että 16 -vuotiaan kirjoituksessa on hirveästi tappamista, koska ainakin suomalaisissa asuu vääristynyt kauhun kuva. Kuva siitä, että mitä enemmän ihmisiä kuolee, sitä kauheampi elokuva on.

Lainaus:

Pieni lainaus tarinasta.
"

Heinäkuu kului nopeasti. Olin syrjäytynyt kotiini, koska ulkona liikkuminen oli liian vaarallista. Olin muutaman kerran kohdannut Juhan ja jokaisella kerralla olin saanut juosta henkeni edestä. Juha oli pitkävihainen henkilö.

Kotona ollessani oli aikaa lukea. Lukea kaikesta mahdollisesta. Lukemiseni liikui skaalalla kauhutarinat-sarjamurhaajat ja massamurhaajat. En halunnut nukkua öisin, koska kun suljin silmäni, näin painajaisia. Mutta herätessäni en muistanut enään, mitä painajaiseni koski, mutta muistan sen, että ne olivat kamalia. Kun heräsin keskellä yötä, en saanut enään unta. Joten olen pyrkinyt nukkumaan mahdollisimman vähän näinä kolmena menneenä viikkona. Päätäni särki välillä ja kerran säryn aikana, oli korvastani vuotanut verta. Migreenikohtauksia oli saattanut tulla jopa päivisinkin. Äitini sanoi minulle aina töistä tullessaan, että minulla on omituinen katse silmissäni. En minä ole mitään huomannut, mutta silti minulle on sanottu siitä. Olen katsonut itseäni peilistä ja silmäni ovat hieman tuijottavan oloiset ja suuresti auki olevat. Olen miettinyt, miltä tuntuu murhata joku. Miltä tuntuu, kun riistää jonkun toisen hengen. Olin ajatellut hyvin pimeitä asioita ollessani eristyksissä. Olin miettinyt elämän tarkoitusta ja sitä, mikä on meidän tarkoituksemme tässä maailmassa.

Olin tullut myös siihen johtopäätökseen, että elämä ja maailma on yliarvostettua."