Tekniset tiedot:
Tuot.vuosi: 1982
Ohjaaja: John Milius
Tuottaja: D. Constantine Conte
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, James Earl Jones, Sandahl Bergman
Käsikirjoitus: John Milius, Oliver Stone (Robert E. Howardin kirjoista)
Kuvaus: Duke Callaghan
Leikkaus: Carroll Timothy O'Meara
Musiikki: Basil Poledouris
Kesto: 2h 9min
Conan (Jorge Sanz) on pohjoisen kylän asukki ja hänen isänsä on kylän seppä, joka opettaa Conanille jo nuorena, että vain teräkseen voi luottaa. Conanin seikkaillessa metsässä, hyökkää käärmekultti hänen kotikyläänsä tappaen ja tuhoten kaiken paitsi lapset. Kaikki lapset, Conan mukaanlukien, joutuvat orjiksi... Pyörittämään pyörää... What the fudge?
Conan pyörittää pyörää monta vuotta, kunnes aikuinen Conan (Arnold Schwarzenegger) myydään gladiaattoriksi ja hänen ensimmäinen tappelunsa on todennäköisesti homoeroottisin kohtaus ennen He-Man tai 300 -elokuvia.
Conan pärjää gladiaattorina yllättävän hyvin ja hänet lähetetään sotamestareiden oppiin ja he opettavat hänelle taistelun syvimmät salaisuudet. Kuten myös kirjallisuuden ja lihan salaisuudet. Mutta hei! Tämä on John Miliuksen, tunnetun zen-anarkistin työtä. Tottakai on tissejä ja verta.
Lopulta Conan päästetään vapauteen ja kun koirat jahtaavat häntä aavikolla, tippuu hän luolaan ja löytää sieltä muinaisen kuninkaan miekan. Jatkaessaan seikkailujaan, törmää hän varkaaseen, nimeltä Subotai (Gerry Lopez), jonka kanssa hän käy uskonnollisia keskusteluja. Ja näiden keskustelujen katsominen on kuin katsoisi Housea. Kovaa ollaan mukana, mutta mitään ei ymmärretä.
Jatkaessaan eteenpäin seikkailuissaan ja kostonhaluisessa matkassaan, törmää Conan kylään, jossa hän epätuoreen lihan syömisen ja kamelin lyömisen lisäksi varastaa arvokkaan timantin käärmetornista apunaan Subotai ja kaunis Valeria (Sandahl Bergman).
Conan ja hänen ystävänsä elävät rikkaasti hetken aikaa, kunnes kuningas pyytää heitä hakemaan tyttärensä takaisin käärmekultin kynsistä. Ja viimeinen taistelu onkin kolmeosainen, joista viimeinen on ehkä kaikista antiklimaktisin.
Conan barbaari on rakenteeltaan ehkä Arnold Schwarzeneggerin epäarskamaisin elokuva. Sillä siinä ei ole puhdasta mainstream -elokuvan rakennetta, vaan konfliktit ja tapahtumat ovat siroteltu pitkin elokuvaa ja tämä saattaa käydä pitemmän päälle puuduttavaksi, sillä paketti ei ole hirveän tiukka ja välillä jopa tylsä niille, joita ei fantasia kiinnosta, mutta niitä, joita se kiinnostaa, pitää tämä elokuva tiukasti otteessaan koko kaksituntisen ajan ja suureksi osaksi tätä elokuvaa kantaa sen musiikki. Basil Poledouris on tehnyt loistavaa työtä tämän elokuvan musiikin kanssa.
Ehkä suurin Conanin puute on näyttelijäsuoritukset. Schwarzenegger ei tietenkään ole mikään hirveän tunnettu näyttelijänkyvyistään, mutta Arskan näkeminen tämän elokuvan alussa on miltei helpottava tunne, sillä näyttely on todella puista. James Earl Jones tietysti tasoittaa tätäkin elokuvan osiota siedettävälle tasolle.
Yksi ärsyttävimmistä piirteistä tässä elokuvassa on se, että Conan hokee kaiken aikaa Kromia. Välillä ei tiedä, onko se huudahdus (vrt. Herrajumala!) vai rukous (vrt. Isä meidän, joka olet taivaissa). Muutenkin Conan vaikuttaisi olevan jonkinnäköinen messiaskertomus. Elokuvassa on jopa kohtaus, jossa Conan ristiinnaulitaan, kuolee ja herää henkiin.
Kuten aikaisemmin sanoin, Milius ohjaustyöllään varmistaa, että elokuvasta ei puutu erotiikkaa, verta ja brutaaleja taisteluja. Mutta näitäkin taisteluja tuntuu olevan vähän turhan vähän, sillä suuri osa elokuvasta on vain Conan heiluttelemassa miekkaansa, mutta loppua lähentyessään alkaa taisteluja tulemaan enemmän.
Kaiken kaikkiaan, Conan on hyvää viihdettä, mutta näyttelijäntyö syö elokuvan nauttimisastetta erittäin pirullisella tavalla. Hyvää viihdettä niille, jotka siitä nauttivat, mutta ei kaikille.
Tähdet: ***½
Schwarzenegger 5/5
VastaaPoista