Arvostelu: Dick Tracy (1990)

Dick Tracy... Yksi esikuvista kaikille etsiville ja dekkareille. Hän toi dekkareiden stereotypiseen kuvaan mukaan keltaisen poplarin. Hän on toiminut esikuvana monille nuorille 1930 -luvulta lähtien. Ja mm. Repe Sorsa on tehnyt oman versionsa tästä hahmosta. Duck Tracy oli Daffyn sivupersoona useissa Loony Toons -animaatioissa.

Amerikassa tietysti. Suomessa Dick Tracy ei ole aina saanut samanlaista suosiota, mistä se nautti jenkeissä. Siksi varmaan nyt vasta viime aikoina olen kuullut koko hahmosta ja elokuvasta. Ja pakkohan se oli nähdä. Odotukset eivät olleen korkealla, koska harvoin saadaan sarjakuvasta tehtyä hyvää live -elokuvaa.

Mutta silti petyin pahasti.

Tuot.Vuosi: 1990

Ohjaus: Warren Beatty

Pääosissa: Warren Beatty, Madonna, Al Pacino

Käsikirjoitus: Chester Gould (hahmot), Jim Cash, Jack Epps Jr.

Musiikki: Danny Elfman

Kesto 1h 45min

Dick Tracy (Warren Beatty) on omia teitä kulkeva, kovaotteinen ja älykäs poliisi, joka koittaa pysyä mahdollisimman kauan poissa paperitöistä ja kadulla seikkailujen, rikosten ja jännityksen parissa. Hänen naisystävänsä, Tress Truehart (Glenne Headly), haluaisi Dickin (hihihi) taas asettuvan aloilleen hänen kanssaan. Aina, kun heillä on meneillään herkkä hetki, Dick saa hälytyksen rannekelloonsa.

Oletettavasti tapahtumapaikkana toimii 30 -luvun Chicago, mutta en tainnut kuulla, että paikkaa olisi sanottu kertaakaan elokuvan aikana. Anyway.

Kaupunkiin saapuu uusi rikollinen, Alphonse ”Big Boy” Caprice (Al Pacino), joka haluaa yhdistää kaikki kaupungin rikolliset yhdeksi isoksi rikollisperheeksi, jota hän johtaisi. Hän aloittaa juonensa siten, että hän tappaa Lipsin, tunnetun rikollisklubin omistajan, ja ottaa tämän klubin omaan käyttöönsä ja muokkaa siitä kasinon. Dick Tracy lähtee hänen peräänsä ja pidättää Big Boyn muutaman kerran, mutta pääsee, kuten aina näissä elokuvissa, vapaalle jalalle riittämättömien todisteiden takia. Hitto, miten näin kävikään. Taas!

Lisäksi Tracyn tutkintaa ”häiritsee” kaiken aikaa klubin pääesiintyjä, Breathless Mahoney (Madonna). Minulla ainakin siirtyisi tutkinta tuonnemmaksi, jos Madonna tulisi häiritsemään minua. Dick on varmaan sitten munkki tai jotain.

Dickin apulaisena toimii orpo katulapsi ja syöppö, joka kutsuu itseään ”The Kidiksi” (myöhemmin Dick Tracy Jr.)(Charlie Korsmo). Hän pelastaa Dickin pari kertaa, mutta muuten hänellä ei ole oikein muuta käyttöä, kuin elokuvan täyttämistä.

Dick Tracy on elokuvana ontto. Sen hahmot ovat epämielenkiintoisia ja tyhjiä. Kenelläkään ei ole kunnollista historiaa, eikä luonteenpiirteitä. Huumoriarvoa tuo The Kid ja ehkäpä tahattomasti sarjakuvan mukaisesti tehdyt groteskit maskeeraukset, jotka tekevät kaikista pahiksista absurdin näköisiä. On liikaa ryppyä, isoa päätä, kyhmyä, suurta nenää, isoja silmiä, käsiä ja sormia. 

Vaikutteita on selvästi imetty lavasteisiin Saksalaisesta impressionismista ja valaistus tekee kunniaa lavastukselle. Editointityö on ehkä vähän kieli poskessa väsättyä, mutta silti ihan katsottavaa.

Ainoa ilopilkku näyttelijätyössä, on Al Pacino, mutta hänen roolinsa Big Boyna ei ole lähelläkään hänen parhaimpia roolisuorituksiaan.

Danny Elfmanin musiikki on aikalailla samanlaista, kuin Batmanissa vain vuotta aikaisemmin, mutta ei yhtä hyvin tunnistettavaa. Musiikki tosin sopii erittäin hyvin lavastuksiin ja valaistukseen. Siitä pisteet.

Kuulin, että tämän elokuvan käsikirjoitus on kiertänyt Steven Spielbergin, John Landisin, Walter Hillin ja Richard Benjaminin käsissä ennen ohjauksen päätymistä Warren Beattylle. Olisiko elokuvasta tullut parempi, jos sen olisi ohjannut John Landis tai Spielberg, en tiedä. Saattaisi olla, että elokuva olisi paljon sisällöllisempi, mutta nyt se on vain ontto, kuin lobotomikon seksifantasia.

Kyllä tämän kerran katsoo, mutta toinen onkin jo liikaa.

1½/5