Vaikka olenkin syntynyt 90 -luvulla. Ei se tarkoita, ettenkö olisi ikinä eläessäni pelannut NES -pelejä. Useilla vanhoilla tuttavillani oli NES olohuoneessaan siitä yksinkertaisesta syystä, että PS2 oli niin perkeleen kallis. Oli myös niin, että siskoni yhdellä kämppäkaverilla oli NES ja aina, kun oltiin siskon luona käymässä, niin pelattiin sitten Duck Talesia tai Super Mariota. Mutta myös se, mitä joskus pelattiin ja kirottiin sen vaikeusastetta, oli Metroid. Holy Shit tämä oli vaikea 9 -vuotiaan natiaisen kourissa. Miltei mahdoton.
Ja nyt kun olen vähän surffaillut netissä ja kuunnellut vanhoja NES -tunnareita, niin kaikki ne tukahtuneet muistot lapsuuden kulta-ajasta palasivat mieleeni. Nyt halusin vain jakaa teidän kanssanne tämän loistavan tunnusmusiikin.
Toinen on tietysti tämä:
Soittoääneni
Minulla peli-innostus pysähtyi 16 bittiin (vaikka aihetta tuleekin edelleen seurattua), joten vaalin suurella sydämellä kotonani olevia NESia, originaali Gameboyta ja Sega Megadrivea.
VastaaPoistaItse meillä oli kotona jossain vaiheessa tuo Sega master system, joka sitten myöhemmin jouti roskiin, koska sen kunto ei ollut mitään parasta laatua. Lisäksi meillä ei ollut siihen, kuin ehkä kolme peliä. Kaikki 8-bit urheilupelejä. Golffi ei jaksanut siinä vaiheessa nuoruutta kiinnostaa niin paljoa.
VastaaPoista