Arvostelu: The Last Broadcast (1998)

Oletteko kuulleet ikinä The Last Broadcastistä? Minä kuulin siitä pari kuukautta sitten ja siitä päivästä lähtien, olen etsinyt sitä ja se todistautui miltei mahdottomaksi, sillä TLBC on ollut Teattereissa vain viidessä maassa. Ja premiere lähetettiin suorana satelliitin avulla.

Lisäksi elokuva on kokonaan digitaalisesti tehty. Filmiä ei käytetty. The Last Broadcast on ensimmäinen first person POV elokuva, josta vaikutteita imivät vuotta myöhemmin ilmestynyt Blair Witch Project, sysipaska The Poughkeepsie Tapes ja uudemmat Paranormal Activityt, sekä REC.

Tuot.Vuosi: 1998

Ohjaaja(t): Stefan Avalos, Lance Weiler

Pääosissa: Stefan Avalos, Lance Weiler, David Beard

Käsikirjoitus: Stefan Avalos, Lance Weiler

Musiikki: Stefan Avalos, A.D Roso

Kesto: 1h 26min

The Last Broadcast on dokumentin tyylisesti tehty elokuva, jossa haastatellaan välillä ihmisiä ja sitten on täytekuvaa, jota seuraa ”autenttista” kuvaa tapahtuneesta. TLBC alkaa, kun dokumentoija, David Leigh (David Beard), kertoo siitä, kuinka neljä kriisissä olevan kaapeliohjelman omistavaa ihmistä aikoivat lähettää suorana internetissä ja televisiossa oman, paranormaaliin erikoistuneen, ohjelmansa lähetystä kun he ovat jahtaamassa New Jerseyssä New Jerseyn paholaista. Ryhmään kuuluu neljä ihmistä:

Jim Sured (Jim Seward) - ”Meedio”

Steven Avkast (Stefan Avalos) – Ohjelman isäntä

Locus Wheeler (Lance Weiler) - Ohjelman toinen isäntä

Ja Rein Clackin (Rein Clabbers), joka on paranormaaleihin ääniin erikoistunut audiotyyppi. Näistä neljästä, vain Jim Sured palaa takaisin ja häntä syytetään kolmesta ykkösluokan murhasta ja hän kuolee vankilassa tuntemattomiin syihin. Sitten alkaa David Leighin kertominen ja oma versio tarinasta, joten hänen tylsää, monotonista narratointia saadaan kuulla koko elokuvan ajan. Hänen kanssaan käydään läpi poliisin, omaisten ja teknisten ihmisten haastatteluja, juuri tätä ”autenttista” kuvaa ja täytekuvaa. Paljastuu, että Jim Sured ei olekkaan meedio, vaan huijari ja aluksi luodaan kuva, että Jim Sured olisi oikeasti tappaja, mutta elokuvan edetessä, käy yhä selvemmäksi, että jos hän ei olisikaan se tappaja ja lopun twisteri on vain jotain sellaista, mitä minä en ymmärtänyt alkuunkaan.

The Last Broadcast on hienosti tehty ja nyt vertaan siis Blair Witch Projectiin, mutta sillä, että se on hienosti tehty, ei ole paljoa arvoa siinä, kun aletaan katsoa sitä, viitsiikö tätä katsoa kavereiden kanssa. Vastaus on ei. Tämä on kiva katsoa yksin, mutta kaveriporukan tuoman tunnelman mukana, tämä olisi vain buzzkill. TLBC on jäänyt pahasti ajasta jälkeen sen takia, että elokuvalla on paljon tekemistä tuon ajan elektroniikan kanssa (He puhuvat tässä elokuvassa IRCistä. Voitteko uskoa?). Kaikkialla nähdään laatikkotietokoneita ja VHS -nauhoja, sekä myöskin puhutaan siitä, kuinka on vaikeaa jäljittää ihmisiä internetissä. Kaiken kaikkiaan tämä vaikuttaa samanlaiselta, kuin seniorivuottaan käyvä Collegeopiskelijaporukka olisi tehnyt oman kauhuelokuvansa. Vähän paremmin vain.

Se, mikä tässä elokuvassa häiritsee, on tämä:

Älkää väittäkö, että hahmot tässä elokuvassa eivät ole näyttelijöitä. He eivät saata olla näyttelijöitä oikeassa elämässä, mutta he ovat tässä elokuvassa. Kaikki me tiedämme, että se on hevonpaskaa.

Toinen, mikä häiritsee tässä on se, että VHS -nauha on tehty tahalleen katsomattoman näköiseksi ja sitä tykitetään ruudussa melkein minuutin verran. Tosi kiva katsoa elokuvaa, ihan kuin sen päälle olisi ensin kustu ja sitten kelattu alkuun ja jumitettu liian pitkän aikaa. Me tiedämme, että sekin on hevonpaskaa, joten voitte vain näyttää, kuka murhaaja oikeasti on.

Koittakaa nyt sitten katsoa tälläistä minuutin verran.

Kolmas, mikä häiritsee, on se, että elokuvan lopussa näytetään oikeita kamerakulmia ja ajalleen huippulaatuista videokuvaa. Mitä vit... Justiinhan te näytitte tunnin ja viidentoista minuutin ajan paskaa VHS -kuvaa! Miksi siirtyä nyt tuollaiseen?

Kaikki tämä on kuitenkin selitettävissä yksinkertaisella kädenheilautuksella:

Tämä oli kuitenkin ensimmäisen persoonan kuvauksen ensimmäinen elokuva, joten kaikki tämä voidaan pistää kokeilemisen piikkiin. Vasta vuotta myöhemmin ilmestynyt Blair Witch Project määritteli koko alagenren toteutustyylin. Mutta se, että se on ensimmäinen lajissaan ei kuitenkaan korvaa sitä, että The Last Broadcast on pahasti vanhentunut elokuvana ja ihan kuin opiskelijoiden tekemä.

Lisäksi se lopun twisteri jää pahasti vaivaamaan.

Ainiin. Saatatte ihmetellä, miten tämä elokuva on niin tuntematon ja vaikeasti löydettävissä. No sen selittää se, että tätä elokuvaa ei löydy mistään suomenkielisillä tekstityksillä ja melkein kaikki Amazon.comin versiot eivät toimi suomessa ja ovat aivan liian ylihintaisia.

Joten etsin ja etsin, kunnes tulin siihen lopputulokseen, että tätä ei löydy suomenkielisillä tekstityksillä. Ainoa paikka, jossa näitä Suomessa toimivia myydään, oli Iso-Britannian Amazon. Ja jouduin toteamaan, että hukkaan heitettyä rahaa (Olen itara, sillä elokuva maksoi Amazon.com.uk:ssa vain 4£, mutta silti).

Jos näette joskus jonkun kauppaavan tätä elokuvaa yli kahdellakymmenellä eurolla, voitte sanoa tälle tyypille, että voi tunkea elokuvan levyineen ja säröineen sinne, minne aurinko ei paista. 

Pisteet: 2/5