Myöhästymisilmoituksia ja maailman parhaimpia gangsterielokuvia

Joo, tota. Anteeks kaikille, jotka ovat odottaneet innolla uutta blogikirjoitusta (todennäköisesti 1-2 ihmistä, joilla ei ole ollut parempaakaan tekemistä). On tässä ollut vähän kiireitä. Koulu alkoi maanantaina ja siitä lähtien on ollut vähän kiireitä. Mitäkö teen koulussa? Noh, kuulostaako c-standien pystyttäminen tutulta? Jos kuulostaa, niin voit varmaan arvata, mitä opiskelen. Olen TV ja Elokuva-alan perustutkinnossa. Päivät ovat sen verran raskaita, ettei löydy oikein jaksamista ja halua kirjoittaa blogia. Näin viikonloppuisin voin kirjoittaa, mutta muuten saattaa jäädä aika vähäiselle. Pitää odottaa, että rytmi tasaantuu pitkän loman jälkeen, niin ehkä sitten alkaa ilmestymään kiivaampaan tahtiin kirjoituksia.
Mutta kun kerta on tämä blogikirjoitus hieman myöhässä, voisinkin sitten samantien antaa teille herkkua: Voisin esitellä teille muutaman maailman hienoimmista gangsterielokuvista. Nyt tälle listalle en esittele mitään suomalaisia rikoselokuvia, se on lista erikseen. Tälle listalle tulee kunnollisia rikosdraamoja.

Joten hyvät naiset, herrat ja muualta tulleet elokuvafriikit, esittelen teille:

Kirjoittajan päiväkirjan top 7 parhaat gangsterielokuvat

Rikos... Se on aina ollut yksi, mikä kiinnostaa ihmisiä. Se on yksi suurimmista mielenkiinnonkohteista useiden ihmisten elämässä. Yleensä nämä ihmiset ovat niitä, joiden elämä on tylsää ja harmaata. Ihmisten, joiden elämä kaipaa vaihtelua. Isoa muutosta. Oikeissa rikoksissa on vain se riski, että häkki heilahtaa.

Joten gangsterielokuvat ovat se seuraava etappi elämän virvoittamiselle. Muutenkin, ne yleensä tehdään mahdollisimman nautittavaksi. Jotkut elokuvat, kuten Kummisetä, saattavat laahata aina välillä, mutta sen ei pidä antaa haittaa.

Ja musiikeissa ollaan onnistuttu aivan käsittämättömän hyvin useissa rikoselokuvissa. Parhaimpana esimerkkinä mm. Scarface, Kummisetä, The Departed, City of God jne... 

Gangsterielokuvat voidaan jakaa kahteen osaan: Rikos ja Mafiaperhe.

Rikoselokuvat ovat usein elokuvia, joissa ei ole yhtä suurta hierarkiaa, kuin mafiaelokuvissa ja näiden rikollisliigojen johtajat luottavat usein pienempiin tekijöihin, eivätkä nämä pienet tekijät ole niin vahvasti liitoksissa perheeseen, kuin mafiaelokuvissa. (The Departed, Pulp Fiction, Reservoir Dogs)

Mafiaperhe-elokuvat liittyvät nimensä mukaisesti mafiaan ja kertovat heidän elämästään ja tavoistaan. Suurempi hierarkia ja suuremmat rikokset ja enemmän henkilökohtaisuutta. (Kummisetä, Goodfellas)

Joten aloittakaamme:

#7: Miller's Crossing (1990)

Coenin veljesten taidonnäyte siitä, kuinka hienoksi mafiaelokuvan voi tehdä. Periaatteessa elokuva kertoo siitä, kuinka kaksi mafiaa ottaa yhteen, luodit viuhuvat ja usko ystäviin on kovilla. 

Aivan loistava elokuva juuri ennenkuin Coenin veljekset singahtivat elokuvataivaalle ja muodostivat kulttistatuksensa. 

#6 The Departed (2006)

  

Elokuva, josta Martin Scorsese sai kauan odottamansa Oscarin parhaasta ohjauksesta. Nerokas juoni, loistavia näytelijänsuorituksia (Et voi olla rakastamatta Jack Nicholsonin roolisuoritusta tässäkään elokuvassa) ja loistava musiikki (Dropkick Murphys ja The Rolling Stones, voiko enempää pyytää?)

Toisella puolella Bostonin katuja, poliisikoulusta valmistuu Collin Sullivan, joka on läheisessä yhteydessä rikollisjohtaja Frank Costelloon. Samoihin aikoihin, poliisikoulusta hylätty Billy saa tehtävän soluttautua Costellon liigaan. Joten, poliisissa on rotta ja Costellon liigasssa on rotta, joten asiat menevät melko sekaisin ja tämä saattaa kuullostaa erittäin hankalalta näin luettuna, mutta katsottuna, se käy täydellisesti järkeen. 

#5  Scarface - Arpinaama

Scarface... Tony Montana, kartano, kokaiinia ja helvetin iso ase. Mikä muu olisikaan yhtä hieno klimaksi? Musiikki on kaunista ja Al Pacinon näyttelyä on aina ilo katsoa.

Tony Montana muuttaa Kuubasta Amerikkaan tarkoituksenaan pysyä erossa rikollisista puuhista, mutta valitettavasti hän ei osaa muuta, joten hänen on pakko palata takaisin juurilleen. 

Vaikka Tony Montana onkin paha hahmo, ei hän silti ole täysin paha. Hän mm. kieltäytyy räjäyttämästä autoa, jossa on lapsia. Arpinaama on myös elokuva, jota pidetään raakana ja väkivaltaisena, vaikka siinä ei näytetäkkään mitään. 

#4 Reservoir Dogs (1992)

"Are you gonna bark all day, little doggie? Or are you gonna bite?" Quentin Tarantino on yksi maailman suurimmista videointoilijoista ja ollessaan töissä videovuokraamossa, sai hän eräältä asiakkaalta idean elokuvan nimeksi. Asiakas kyseli erästä elokuvaa nimellä: Se oli se Reservoir Dog -elokuva, kun hänen olisi oikeasti pitänyt kysyä elokuvaa: Au Revoir les elefants (Näkemiin lapset).

Reservoir Dogs kertoo siitä, kuinka yksinkertaisen jalokiviryöstön epäonnistumisen jälkeen selvinneet alkavat epäilemään toisiaan rotiksi. Tapahtumapaikkana on vanha teollisuushalli ja henkilöhahmot ovat loistavia ja roolisuoritukset vähintäänkin yhtä hyviä. Harvey Keitel on parhaimmillaan näytellessään Mr. Whitea, Tim Roth nousi pinnalle esiintyessään Mr. Orangena, hermostunut ja neuroottinen Mr. Pink sopi Steve Buscemille kuin nyrkki silmään ja Michael Madsen teki hypnoottisen roolisuorituksen Mr. Blondena. 

"You know what this is? This is the world's smallest violin playing for the waitress's." 

#3 Pulp Fiction (1994)

Jos listassa on Reservoir Dogs, on siellä pakko olla myös Pulp Fiction. Se on loppumaton populaarikulttuurin viittausten runsaudensarvi, joka kaikissa macholinereissaan vaikuttaa enemmänkin kaappihomon märältä päiväunelta, kuin vakavasti otettavalta gangsterielokuvalta. Juoni on hyvin paljon epäkronologisessa järjestyksessä, johon saattaa olla syynä se, että nämä olivat alunperin lyhytelokuvia Quentin Tarantinon pöytälaatikossa, kunnes hän tajusi nitoa ne yhteen. Olette varmasti nähneet, että liitän Pulp Fictionin surullisen useasti moneen tekstiini, mutta se on sen takia, että pidän tästä elokuvasta erittäin paljon. Se on yksi suosikkielokuvistani kaikkine muistettavine kohtauksineen ja lausahduksineen.
"Say 'what' again. Say 'what' again, I dare you, I double dare you motherfucker, say what one more Goddamn time!"

#2 Goodfellas - Mafiaveljet (1990)

Goodfellas on raaka, julma ja armoton elokuva, jonka kerronta on kuitenkin erittäin letkeää. Tämä tuo jännää kontrastia elokuvan juoneen, jota ei juurikaan ole edes. Varsinainen juonihan alkaa vasta vähän ennen loppua, jolloin tunnelma alkaa kiristymään ja ystävät alkavat muuttumaan joksikin muuksi. Muuten elokuva on vain lyhyitä tarinoita ihmisten elämästä ja henkilöhahmot ovat todella taitavasti tehtyjä. Tietysti Ray Liotta teki vähän heikon suorituksen vetäessään Henry Hillin roolin, mutta muuten hahmot ovat erittäin taitavasti tehty.
"Sure, mom, I settle down with a nice girl every night, then I'm free the next morning." 

Olette saattaneet päätellä jo, kuinka antiklimaktinen tästä lopusta tulee. Ei mitään suurta pommia. Sitä tavallista:


#1 The Godfather - Kummisetä (1972)

Sanoinhan, että lopusta tulisi antiklimaktinen.
Kummisetä on klassinen esimerkki loistavasta mafiaelokuvasta. Itse asiassa, tämä on kaikkien aikojen parhain rikoselokuva. Ei mikään muu voi mennä tämän yli. Juonessa nyt ei ole mitään hurrattavaa. Mafiaperheen patriarkka siirtää vallan pojalleen, joka ei aio lähteä mukaan huumebisnekseen ja pian syntyy ristiriitoja perheen jäsenten kesken.
Hienointa tässä elokuvassa ovat roolisuoritukset, joista jokainen on parhainta mahdollista laatua. Oscarin saanut Marlon Brando puhuu kuuluisia repliikkejään mutisemalla hammasproteesiensa kautta ja Oscar -ehdokkuuden saanut Al Pacino on vain loistava roolissaan. Kaiken kaikkiaan, miltei täydellinen rikoselokuva. Ehdottomasti kaikkien aikojen parhain draamaelokuva.
"I'm going to make him an offer, he cannot refuse."

Voisin jossain vaiheessa tehdä vielä listan parhaista suomalaisista rikos/gangsterielokuvista. Kunhan saan tarpeeksi taustamateriaalia.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.