Arvostelu: The Omen (2006)

HUOM!

Tämä on ensimmäisiä arvosteluja, eikä ole laadultaan lähellekkään, mitä voisi toivoa. Paremman arvostelun löydät: http://elokuvankirja.blogspot.fi/2013/07/arvostelu-omen-ennustus-1976-ja-omen.html 

Tiedän, tiedän. Alkuperäisestä kuuluisi tehdä ensimmäiseksi arvostelu, mutta nyt en saanut kyseistä rainaa mistään käsiini. Jos joskus saan elokuvan omaan kokelmaani, niin voin tehdä arvostelun siitä. Mutta nyt sitten tähän elokuvaan.
Kyseessä on siis paholaisen pojasta kertova elokuva. Uskonnon ja laimean kauhun sekoitus. Onpa pelottavaa.

Tekniset tiedot

Nimi: The Omen
Tuot.Vuosi: 2006
Ohjaaja: John Moore
Pääosissa: Julia Stiles, Liev Scheiber, Mia Farrow, Seamus Davey-Fitzpatrick
Käsikirjoitus: David Seltzer
Musiikki: Marco Beltrami

Okei, siis elokuva alkaa siten, että Vatikaanin observatoriossa (Onko vatikaanissa observatorio?) eräs pappi näkee pahan merkin, kolme tähteä. Sitten onkin aika kertoa hänen pyhyydelleen siitä, kuinka nämä maanpäälliset katastrofit, kuten tsunamit, maanjäristykset, sota jne, liittyvät tähän kolmeen tähteen ja raamatun harmageddonin teksteihin. Samoihin aikoihin diplomaatti Robert Thorn (Liev Scheiber) saa kuulla, että hänen vaimonsa, Katherine Thorn (Julia Stiles), synnyttämä lapsi syntyi kuolleena. Peitelläkseen pettymyksen vaimoltaa, hän päättää adoptoida täysin samaan aikaan syntyneen lapsen.
Robertin esimies, suurlähettiläs, muuttaa Roomasta Lontooseen ja Robert muuttaa hänen mukanaan. Mutta voi, suurlähettiläs kuolee tulipalossa ja Robert saa hänen paikkansa. Elämä jatkuu samanlaisena, kunnes heidän lapsensa, nyt nimeltään Damien, täyttää neljä ja heidän lastenhoitajansa hyppää heidän talonsa katolta hirroköysi kaulallaan kesken syntymäpäiväjuhlien.

Myöhemmin pappi nimeltä isä Brennan (Pete Postelthwaite) koittaa mysteerisesti ns. "pelastaa" Robertin käskemällä tämän juomaan kristuksen verta ja nauttimaan tämän ruumista. Hän myös vertaa Damienin oikeaa äitiä "Shakaaliin". Kyseisestä kohtauksesta "Its mother" -syntyi paljon tahatonta huumoria minun ja tuttavani välillä. Robert ei kuitenkaan kuuntele isä Brennania, vaan sivuttaa tämän neuvot täysin.
Myöhemmin, etsiessään uutta lastenhoitajaa, Kathy tulee valinneeksi neiti Baylockin (Mia Farrow), joka vakuuttaa Damienille, että hän on suojelemassa tätä. Robert rupeaa pikkuhiljaa epäilemään, onko Damien ihan normaali lapsi, kun sunnuntaikirkkoon mennessäänkin, Damien saa hepulikohtauksen. Ja kun  tuntuu, että eläimetkin pelkäävät Damienia.
Myöhemmin isä Brennan koittaa saada vielä kerran Robertin uskomaan häntä, mutta Robert ei taivu Brennanin toiveisiin ja lähtee paikalta. Vain kolme minuuttia myöhemmin, isä Brennan saa surmansa.
Valokuvaaja Keith Jennings (David Thewlis) kertoo myöhemmin Robertille, että isä Brennanilla oli 666 -syntymämerkki vasemmassa reidessä, ja että kaikissa hänen kuvissaan, näyttäisi siltä, että isä Brennanin lävistäisi keihäs. Robert päättää lähteä selvittämään totuuksia Damienin takaa. Samaan aikaan Kathy putoaa toisesta kerroksesta, kun Damien tuuppasi häntä potkulaudallaan tämän kastellessa kukkia.
Italiassa paljastuu karmea totuus Damienista ja Robertin ja Keithin on pakko päästä takaisin Lontooseen, ennen kuin karmea ennustus käy toteen.

Voin sanoa suoralta kädeltä, että 70 -luvun versio pesee tämän mennen tullen. 2006 -vuoden Omen on vain löyhä, hienommin toteutettu remake, joka olisi saanut jäädä melkeinpä tekemättä. Eihän tämä elokuva ole enään edes pelottava. Idea saattoi olla pelottava silloin vuonna 1976, mutta nykyajan kauhuelokuvat, kuten Ringu, Ju-Onit ja Sawit ovat kymmenen kertaa pelottavampia, kuin tämä elokuva. Enkä nyt Saweista puhuessani tarkoita oikeaa pelkoa. Ja musiikki ei tee mitään auttaakseen pelon tunnetta. Oikeastaan, musiikki on pienoinen pettymys minulle. Olin odottanut, että Marco Beltrami, mies joka on säveltänyt musiikin The Hurt Lockeriin ja Underworld: Evolutioniin, olisi suoriutunut vähän paremmin, mutta musiikki oli vain latteaa kuunneltavaa.
Liev Scheiber... En tiedä oliko hänen roolihahmonsa noin jäykkä, vai onko hän oikeasti noin jäykkä näyttelijä, kuin hän oli tässä elokuvassa. Ja Mia Farrow. Mamma mia! Häntä on pakko rakastaa, koska hän tekee tässä, kuten monissa muissa elokuvissa jälleen erittäin hyvän roolisuorituksen ja todisti, ettei ajan hammas ole päässyt puremaan häneen Roman Polanskin elokuvien jälkeen. Ei tämä kuitenkaan ollut hänen mestarisuorituksensa, mutta hän jos joku saa eniten tunnustusta tässä elokuvassa.
Kaiken kaikkiaan, kyllä tämän kerran katsoo, mutta kun telvisio on päättänyt tunkea tätä elokuvaa jokaiselle vuodelle vähintään kaksi kertaa näytettäväksi, niin pakko se on katsoa useamman kerran.

Pisteet: 1½/5